21+0 ja ultra

Tänään oli rakenne ultra.
Jännitin ensimmäistä kertaa eläissäni tätä ultraa.
Kahden ensimmäisen kanssa se ei ollut niin jännittävää kun tällä kertaa.
En tiedä mistä se johtui.
Kai jännitin sitä haluaakohan hän kertoa minulle kunpi hän on tyttö vai poika.
Mielessäni olen koko ajan ajatellut että "tämä on niin erillainen raskaus kuin aikaisemmat tämän täytyy olla tyttö.

Kaikki oli hyvin.
Sisäelimet olivat sisällä.
Aivojen lohkot näkyivät.
Sydän näytti hyvältä.
Samoin suu jossa oli sormet. (Näyttivät maistuvan) :D
Sieraimet olivat ehjät.
Vatsapeitteet olivat kiinni.
Napanuora oli kunnossa ja meni jalkojen välistä.
Aivan! Siellähän roikkui jotain muutakin kun vain napanuora.
"Kyllähän täällä muutakin näyttäisi roikkuvan että taitaa sieltä se kolmas poika tulla" sanoi kätilö.
En voinut kuin nauraa mutta samalla tunsin silmistäni valuvan kyyneleet.
Helpotuksen kyyneleet vauva voi hyvin ja kohta olen kolmen poika lapsen äiti.
Nauratti ja itketti.
Oli onnellinen olo.

Toisaalta muistan kun odottaessani Rasmusta kätilö sanoi "Ei täällä kyllä mitään pippeliä näy".
Neuvola täti povaili tyttöä ja sydän äänet + vatsan muoto povailivat tyttöä.
Itse tiesin kuitenkin odottavani poikaa.
Joten kaikki on mahdollista.

Katsellessani ultra kuvaa näin pienen lintusen makaavan vatsassani ja maistelevan sormiaan.
Kielikin suun ulkopuolella kävi muutamaan kertaan ihmettelin kovasti kun kätilö sanoi että "tämä kuva on vähän sumea kun sinulla on istukka siinä edessä".
Mitä kaikkea olisin nähnytkään jos istukka ei olisi etuseinämässä.

Nyt kun ultra on alta pois ja on menty yli puolenvälin, vauva voi hyvin niin pitäisi lähteä ostamaan kaikkea tarpeellista.
Raha tilanne kun on vähän heikko niin pitäisi vähän kirpputoreja kiertää.
Autoistuin kyllä meillä on mutta siihen se sitten jääkin.
Jos ottaisi tavoitteeksi ostaa ainakin yhden asian kuukaudessa.
Esim tässä kuussa rattaat ja seuraavassa kuussa sitteri ja jne jne.

Eipähän tässä muuta tällä kertaa..

Ainiin paitsi että minulta poistettiin kaksi vuotta sitten hyvälaatuinen kasvain rinnasta. Nyt raskauden aikana arven viereen on tullut iso patti.
Sain näyttää sitä tänään lääkärille mutta hän vain kertoi maitorauhasista jne.
Katsotaan mihin tämä kehkeytyy.
Keskimmäisen lapsen kanssa kasvain esti maidon tulon jolloin maito tukkeutui kasvaimen ulkopuolelle aiheuttaen useita rintatulehduksia.
Kysyin haittaako arpi kudos maidon tuloa mutta siihen lääkäri ei osannut vastata.
Hän totesi vain että jos vielä vaivaa ota yhteys terveyskeskukseen...
Jutst että niin hyvin sain taas asiat selville.

Kiitti hei!

Raskauden puoliväli..

Raskauden puoliväli on ohitettu tiistaina.
Nyt siis menossa 20+3.
Ensin tuli olo: että ihanaa nyt pitäis pahin olla ohitse.
Olin väärässä.
Kovin paljon turrvotusta ja pahoinvointia joka ajoittuu eniten iltaan.
Väsymyskin on lisääntynyt taas.
Vatsa on kasvanut viikossa niin että en omista enään housuja jotka menisivät kiinni.
Joten tänään kävin housu ostoksilla.
Kamala tunne kun juuri on pudottanut painoa yli kymmenen kiloa ja nyt ne kaikki on tulleet takaisin.
Ensi kesänä kyllä meinaan olla taas vaihteeks bikini kunnossa. (Toive ajattelua)

Tämä tunteiden myrsky on kamalaa.
Hormoonit on ihan sekasin eikä tiedä mitä ajatella mistäkin.
Ei ole  ketään kelle puhua.
Olis kiva vaan pölistä kaikkee turhaa.
Ikävä kyllä ei tällä hetkellä ole ketään.
Yritän tehdä vähän enemmän töitä taas että saisin muuta ajateltavaa.

Vakityöpaikassa on töitä enää kuusi viikkoa jonka jälkeen alkaa omaloma.
Oman loman jälkeen kesäloma, kesäloman jälkeen talviloma ja sitten äitiysloma.
Niin se aika menee vauhdilla.
Vakituisen työn ohella teen eräässä ihanassa satamaravintolassa keittiö hommia.
Mutta vain joka toinen viikonloppu ettei kävisi raskaaksi.

Asiasta kukkaruukkuun tiistaina on rakenne ultra.
Jännittää ihan kamalasti onko siellä kaikki hyvin..
Tahtoisikohan hän näyttää kumpaa sukupuolta hän on. :)
Itse olen kuvitellut koko ajan että siellä on pieni tyttö koska tämä raskaus on ollut todellakin erillainen kuin ne muut.
Mutta jokainen raskaus on erilainen.
Pääasia että lapsi on terve.
No palaillaan sitten ensi viikolla kun ultrassa on käyty.

P.s. Tunsin viikon alussa ensimmäiset "potkut". Hymyilytti kyllä <3