Valituksia ja valituksia..

Jäänyt blogin kirjoittelu hetkeksi.
Olo on ollut sekava, huono ja väsynyt.
Olen nukkunut paljon eikä sekään tunnu riittävän.
Olen kärisnyt alilämmöstä.
Pahimmillaan se on huidellut 35.0..
Raskaus viikkoja on nyt 18+4

Viime viikolla oli Neuvola ja lääkärin tarkastus.
Sekään ei mennyt ihan kuin strömssössä.
Verenpaine oli korkea.
Vaikka minullla on aina ollut todella matala verenpaine.
Ensimmäistä kertaa elämässäni se oli näin korkea.
Hemoglobiini taas vuorostaan oli matala.
Joka johtui varmasti siitä että jouduin jättämään raskausajan vitamiinit pois kun
epäilin niiden aiheuttavan oksentelua.
Hemoglobiini siis oli 112.
Nyt kuitenkin napsin taas vitamiineja ja rauta pillereitä jos vaikka olo kohenisi.

Painoa oli tullut aivan liikaa.
Joka taas johtuu siitä että lopetin liikkumisen kokonaan verenvuotojen alettua.
Nyt kuitenkaan en ole kahteen viikkoon vuotanut joten uskallaudun varmastikkin kohta taas salille tai lenkki polulle kun saisin vaan oloni kohentumaan.
Painoa on siis kertynyt koko raskauden aikana kuusi kiloa.
Kohta alkaa oma tavoite raja paukkumaan vastaan.
Lääkäri setäkään ei uskonut kaiken olevan hyvin joten otettiin taas viljelynäytteitä sun muita.

Tässä raskaudessa tuntuu kaikki ongelmat tulevan vastaan.
En kuitenkaan ihan näin pienestä lannistu.
Kohta mennään jo kuitenkin puolessa välissä eikä raskaus vielä näy paljoa ulos päin.

Liikkeitä en ole tuntenut muutamaan viikkoon mutta se johtuu varmastikkin siitä että istukka on etuseinämässä ja lapsi kovin alhaalla.

Eipähän tässä ole paljoa muuta kerrottavaa vaikka tässäkin oli jo paljon pienessä paketissa.

Mielikuvitus liitelee. . .

Tänään oli neuvola nr.2 jossa kaikki arvot tarkistettiin ja hyvältähän ne näytti.
Paino kuitenkin on noussut jo muutaman kilon.
Neuvola tätihän siitä kauhistuneena kirjoitti lähetteen sokeri rasitus testiin.
Minullahan on ollut molemmissa aikasemmissa raskauksissa raskausajan diabetes. (White A)
Itse testejä kammolla muistelen.
Syömättä ja juomatta 12h tuntia.
Sitten otetaan verikokeet ja juodaan pari desia paksua sokeri vettä.
Odotellaan tunti ja otetaan lisää verikokeita.
Odotellaan toinenkin tunti voidaan pahoin ja vielä puristetaan verta.
Tämän jälkeen vasta saa juoda ja syödä.
Siinä vaiheessa vesi on taivaallista mutta syötävä ei maistu.

Neuvolassa katsottiin kohdun sijainti joka oli mielestäni jo aika korkealla. (n. 8cm navan alapuolella)
Vauva kuitenkin oli niin alhaalla kuin voi olla.
Neuvola täti sitä vähän ihmetteli ja pohdiskeli.
Sitten muistin että kun olin ultrassa niin siinä näkyi vauvan yläpuolella notko.
Eli musta kohta joka näytti siltä että sikiö pussia painoi jokin,
Lääkäri kuitenkin silloin sanoi että ei siinä varmaan mitään ole.
Itse kuitenkin nyt rupesin miettimään kaikennäköiset teoriat päässäni.
Onneksi huomenna kuitenkin on kontrolli käynti ja nähdään onko siellä kaikki hyvin.
Neuvolassa kun kuunteltiin sykkeet ne huitelivat 155 tienoilla.
Siinä jo pystyin huokaisemaan helpotuksesta.

Raskaus viikot 14-15 itkua ja harmitusta

Viikkoja oli tuolloin 14+1 kun aamulla heräsin ja huomasin että olin vuotanut verta. 

Paniikki kiiri kurkkuuni. 

Onko kaikki hyvin?

Mistä tämä johtuu?

MITÄ MÄ NYT TEET???

Töihin oli kuitenkin mentävä. 

Levottomasti tein aamu toimet.

Itkua yritin pidätellä. 

Töihin kun pääsin ravasin vessassa tarkastamassa koko ajan että tuleeko sieltä mitään.

Mitä nyt tapahtuu??

Laitoin esimiehelleni viestin että joutuisin luultavasti käymään päivällä lääkärissä.

Päätin kuitenkin soittaa polikliniikalle että he neuvoisivat että mitä tekisin.

Vastaus kuitenkaan et auttanut vaan pahensi asiaa.

Puhelu polikliniikalle

Minä: Moi! Mietin vaan että mitä mun kannattais tehä kun olen viikolla 14+1 ja vuodan verta?

Sairaanhoitaja: No sä oot vasta niin alussa että  jos luonto on päättänyt että raskaus päättyy nyt niin sille ei voi tehä mitään se menee sit kesken. Joissain raskauksissa on ihan normaalia vuotaa verta.

Minä: Mistä kummasta mä nyt sit tiedän että onko tää normaalia vai että onko tää nyt keskenmeno?

Sairaanhoitaja: Soita neuvolaan ja kysy neuvoa sieltä.

Minä: No soitan sinne sitten kiitos!

Puhelu neuvolaan

Minä: Moi! Mietin vaan että mitä mun kannattais tehä kun olen viikolla 14+1 ja vuodan verta?

Neuvola: Joo olis parempi että soittaisit suoraan äitiyspoliklinikalle annan puhelinnumeron sinne odota hetkinen..

Sain loppujen lopuksi ajan naistentautien osastolle ultaan. Jossa ultrattiin ja ultrattiin ja ultrattiin.

Sikiöllä oli kaikki hyvin.

Verenvuodon lähdettä ei löytynyt.

Lääkäri sanoi että voi olla alkava keskenmeno mutta merkkejä siitä ei löytynyt.

Päätä alkoi särkeä joten menin sairaalasta suoraan kotiin nukkumaan.

Kun heräsin vuosin taas ja paljon. 

Soitin äitiyspoliklinikalle he pyysivät tulemaan heti.. 

Ultrattiin ja sikiöllä oli kaikki hyvin. Paikat oli kiinni ja kiinteät. Ei merkkejä tulevasta keskenmenosta mutta ei löytynyt vuodon lähdettä. Lääkäri pyysi toisen lääkärin ja samat sanat sieltäkin ei löydy selvää lähdettä.

Tässä nyt on jännätty onko siellä ketään kun vuotokin on loppunut. 

Ostin käytetyn koti dopplerin että kuulisin sykkiikö siellä kenenkään muun sydän kuin minun. 

Puoli tuntia etsin ja etsin vihdoin löysin pienen sydämen kovan sykkeen. 

Helpotus oli suuri. 

Ylihuomenna on toinen neuvola jossa kuunnellaan oikealla dopplerilla että onko sielä ketään. 

Torstaina on kontrolli ultra jossa myös katsotaan että onko kaikki hyvin.

Asiasta kukkaruukkuun. 

Olen alkanut tuntea pienen pieni liikkeitä alavatsallani. 

Kuin pieni lintu siellä siipiään räpyttelisi. Viikkojakin on huomenna jo 15. :) 

On tämä niin ihmeellistä aikaa. Jokin pienen pieni kasvaa sisälläni. 

Ensimmäinen raskaus kolmannes tiivistettynä..

Nonniin..
Aloitan tämän blogin kirjoittamisen koska tiedän että kaikkia ei kiinnosta raskausajan hömpötykset.
Joten en viitsi facebookkiin kirjoitella vaan kerään niitä kasaan ja kirjoitan sitten niistä asioista blogiini.
Voisin vaikka aloittaa sillä että kerron vähän ensimmäisestä raskauskolmanneksestani.
Raskaustestin tein helmikuun alussa ja todellakin olin yllättynyt tätä nimittäin ei oltu suunniteltu mutta vauva on meille aina tervetullut.
Meillähän on jo kaksi poikaa 4vuotias ja 2.5vuotias.

Ensimmäiset kuukaudet ovat olleet raskaita.
Raskaampia kuin aikaisemmissa raskauksissa.
(Kyllä tiedän että jokainen raskaus on erillainen mutta itselläni kaksi aikaisempaa raskautta ovat olleet samankaltaisia).
Tässä raskaudessa olen kuitenkin voinut pahoin ja todella pahoin!
Kamalia migreeni kohtauksiakin olen saanut kärsiä.
Tuntuu kuin olisin nukkunut enimmäiset kuukaudet.
Koska olen ollut todella väsynyt.
Nukkunut 8-10h yö unia ja muutaman tunnin päikkäreitä..

Raskaus ajan pahoinvointi helpotti vasta viikolla 13 kun kävin niskapoimuseulonnassa.
Niskapoimuseulonta on kyllä mielenkiintoinen tutkimus.
Siinä mitataan sikiön niska turvotus jotta voitaisiin laskea Down sydrooman riskit.
Ensimmäisessä raskaudessa sikiön niskaturvotus oli 0,4
Toisessa raskaudessa 0,96
Nyt kolmannessa raskaudessa 1,6
Joka on mielestäni paljon enemmän kuin näissä ensimmäisissä.
Raja kuitenkin oli kuulemma 3.
Joten riskiä ei ole.

Ensimmäinen kuva pikkuisesta linnusta.. <3 Toinen on niiin pieni ja viaton.

Neuvolassa en ole käynyt kun vasta kerran jotenka sieltä ei ole kuulumisia.