..Vauvan toinen viikko..

Vauva on vieläkin erittäin rauhallinen ja kiltti.
Ei huuda ei kitise..
*Koputtaa puuta*
Nukkuu yöt ja nukkuu päivät.
Nyt on kyllä alkanut olla pitempiä aikoja hereillä.
Ensimmäinen neuvolakin oli viikko sitten ja unohdin käydä siitä kertomassa.
"Hieno ja kiltti vauva. Ehjä mutta hilseilevä iho. Nukkuu yöt. Napaan laitettiin laapista kuivumisen nopeuttamiseksi. Kasvaa hyvin rintamaidolla."
Hyvin todellakin.
Vauvan syntymä paino oli 3700 grammaa ja vähän päälle kun taas ensimmäisenä neuvola käyntinä oli jo 3900 .... :D
Eli hyvin syö ja kasvaa. Pituuttakin oli jo 53cm.

Tässä olen kovasti ristiäisiä suunnitellut mutta vaikeahan niitä on suunnitella on on vasta yksi kummi ja pappikaan ei vastaa puhelimeen.
Nimeäkään ei olla vielä päätetty.
Ristiäiset pitäisi pitää viimeistään 4.1. (siis mieluiten)
Mutta tässähän on kaikki joulut ja uudet vuodet välissä.
Jos ei imetys pudota tukkaa päästä niin ristiäiset pudottaa..

Asiasta kukka ruukkuun olen pudottanut kaikki tulleet kilot tässä kahden viikon aikana.
2kg plussalla vielä olen mutta lasken sen olevan rinnoissa.
Olen aika ylpeä kyllä itsestäni. Vaikka syön ja herkuttelen niin siltikin paino on jatkanut putoamista.
Synnytyksestä olen palautunut yllättävän nopeasti.
Ihan yllätin itseni.

Pojat vieläkin tykkäävät ihastella veljeään ja nauttivat yhteisistä hetkistä.
Itsekkin olen niin voimissani että olen todella onnen kukkoloilla.
Tässä perheessä rakkautta riittää.
Pusuja ja haleja jaellaan koko ajan. <3
Vieläkun ristiäiset saisi pois alta niin kaikki olis paremmin kun hyvin.

..Vauvan ensimmäinen viikko..

Huomennahan on se päivä kun hän on viikon vanha.
Aika on mennyt nopeasti.
Muistan kun esikoinen syntyi ja minulle sanottiin että eihän ne vauvat tee muuta kuin syö ja nukkuu.
"Aijaa vai?" Ajattelin.
Imetyksestö ei tuolloin tullut mitään kun lapsi vain huusi eikä rauhoittunut ollenkaan.
Ei rinnalle ei syliin ei melkein mihinkään muuhun kun auton istuimeen jos auto oli liikkeessä.
Koliikkia silloin epäiltiin mutta se huutorumba alkoi jo sairaalassa ja kesti yli yhden vuoden ikään asti.
Toinen lapsi oli rauhallisempi mutta hänelle kehkeytyi muutaman viikon jälkeen koliikki mutta se sitten loppui kun aloitettiin ruokien syönti. Rinnalle hän kuitenkin rauhoittui ja imetin häntä 7kk ikään asti.
Tämä kolmas uusi tulokas on oikeasti sellainen mitä minulle joskus kerrottiin vauvojen olevan.
Hän syö ja nukkuu.
Kirjaimellisestti.
Miten pienen ihmisen rytmi voikaan muuttua niin nopeasti.
Tiedän että tässä ehtii tapahtua vielä vaikka ja mitä.
Päivät on toistaiseksi mennyt kolmella hereillä olo hetkenä.
Sitten syödään ja nukutaan.
Kohtahan se meneekin niin että ollaan hereilllä ja nukutaan se kolme kertaa päivässä.

Imetys on lähtenyt sujumaan hienosti.
Kuin luonnostaan.
Kohta kyllä meinaan tutin hänelle keittää koska tuntuu että hän on rinnalla vain rinnalla olon riemusta.
Onhan se ihanaa saada lapsi tyytyväiseksi vain sillä että lykkäät hänelle tissin suuhun. Mutta vaikea siinä on muuta tehdä. Varsinkin kun se rinta on vaan äidillä.

Tässä muutama kuva ensimmäisistä päivistä kotona :

Miten voikaan rakastaa näin pientä ihmisen alkua niiin paljon? <3

Huomenna meillä on ensimmäinen neuvola. :) 

Katsotaan mitä sielä sanotaan. 

P.s. Ainoa haaste mikä tässä päivisin on mikä minulla on kaikkien lapsien kanssa ollut on NAPA!
Vihaan koskea omaan napaan. Vihaan kun joku koskee minun napaani. Vihaan koskea toisten napoihin,
Sit pitäis vielä jonkun napaa putsata päivittäin. HRrrrrrrr. Vaipan vaihdot olen nyt säästänyt aina miehelleni koska huomasin eilen navan olevan lähtövalmiina..

..RV41 04.11.2014 Synnytyskertomus.. EI HEIKKOSILMÄISILLE!!!!..

Tiistai aamuna heräämisen jälkeen kun kävin vessassa huomasin pitkän "liman" Vuotavan pönttöön pyyhkiessäni huomasin veristä limaa ja voi kuinka iloiseksi tulinkaan. 

Arvasin sen olevan lima tulppa. 

Neuvola minulla oli klo 12.30 mutta muistan ensimmäisessö synnytyksessä tulpan lähteneen kymmenen aikaa ja supistukset alkoivat noin klo 14 joten en vielä kokenut tarvetta peruutttaa käyntiä. 

Soitin miehellei ja varoittelin häntä mutta muistutin häntä myös siitä että tulpan irtoaminen ei aina tarkoita sitä että synnytys käynnistyisi samana päivänä.. 

Lähdin hakemaan poikia päiväkodista ja kerroin hoitajille sielä että pojat eivät varmastikkaan tule keskiviikkona hoitoon. Että nyt on sellanen tunne. 

Pojat vein sitten omien vanhempieni luokse kun he asuvat neuvolan vieressä ja kerroin äidillekin tuntemuksistani. 

Neuvolassa kuitenkin kaikki oli kuin ennenkin. 

Neuvola täti sanoi että vauva voi syntyä viikkokin tulpan irtoamisesta. 

Mutta minä pidin pääni. 

Hän ei kuitenkaan varannut vielä aikaa yliaikais kontrolliin ja antoi minulle puhelinnumeron ja sanoi että saan itse soittaa keskiviikkona sinne. 

Menin takaisin vanhempieni luokse ja huommasin ensimmäisen suht kipeän mutta lyhyen supistuksen klo 13.40 

Siitä ne alkoivat tulla kymmenen minuutin välein.

Ne eivät ollut "kivuliaita" vaan erittäin epämielyttäviä ja lyhyitä. 

Muutaman supistuksen jälkeen laitoin miehelleni viestin että kohta ehkä voisi harkita kotiin tulemista. 

Hänhän tuli sieltä vauhdilla. 

Kotiin päästyäni tiskasin ja huomasin supistusten tulevan vähän tiheämmin (n.7min ) 

Päätin soittaa synnytysosastolle kun mietitytti että kuinka nopeasti synnytys voi ruveta etenemään kun kyseessä kuitenkin on kolmas synnytys. 

"No jokainen on yksilöllinen että ei voi tietää. Lähet tulemaan kun et enää pysty kotona olla" 

Just just. 

Tunnin ajomatka kyllä mielestäni voi kivut muuttua siinä ajassa. 

Päätin kuitenkin mennä suihkuun.

Suihkussa supistukset tulivat tiheään mutta kestivät vähemmän aikaa. 

"Supistuksen tulisi kestää 40 sekuntia että se tekee jotain sielä alapäässä" Kätilö oli sanonut minulle puhelimessa. 

Supisti suihkun jälkeen useammin mutta kivuliaammin mutta kuitenkaan eivät kestäneet kuin 10-30 sek. 

Pukiessani koin kivun yltyvän ja huusin miehelleni että nyt mennään sitten.

Autossa kivut kovenivat ja luulin 40 minuutin ajomatkan jälkeen pökertyväni sinne koska tie oli erittäin epätasainen ja kivun sattuessa auton pomppiminen ei kyllä auttanut asiaa.

Sairaalaan päästessäni supistukset tulivat jo 3minuutin välein. 

Mietin kävellessäni että jos olen pari senttiä auki niin kyllä sitten suututtaa. 

Pääsin tutkimus huoneeseen jossa kätilö kertoi minun olevan 4-5cm auki ja kysyi mitä kivunlievitystä toivoisin. 

Kerroin että viime synnytys meni täydellisesti ilokaasulla ja spinaalipuudutuksella. 

Mutta toisaalta silloin kun olin neljä senttiä auki en kokenut mitään kipuja vielä.. 

Kirjauduin siis sairaalaan klo 18.28

Kivut kovenivat ja ajattelin kokeilla ilokaasua 18.47

Johan helpotti. 

Mitä? Ei autakkaa... 

Klo 19,15 pyydän spinaalin. 

Lääkäriä ei näy ei kuulu.

Kivut kovenevat. 

Supistus supistuksen perään naamari tiukasti kasvoilla 

Lääkäri tulee huoneeseen 19.48 

Aika tuntui ikuisuudelta

Rupean itkemään kun sattuu niin .. 

Spinaali pistetään eikä mitään tapahdu.. 

Kätilö kokeilee tilanteeni ja olen 7cm auki mutta kalvorakko puhkaistaan koska vauvan sydän äänet eivät piirry kunnolla.

Muutama supistus tulee eikä satu niin paljoa... 

Eiku juu taas sattuu.. 

20.50 Nyt se tulee.. Painaa..

Soitan kelloa ja kätilö kertoo minun olevan kymmenen senttiä auki että saan ruveta ponnistaa kun haluan. 

En halua..

Sattuu.. 

Kötilö kehoittaa minua laittamaan ilokaasun pois...

En halua. .

20.55 Tulee supistus en halua ponnistaa koska sattuu.. Hengitän kaasua mutta se ei auta. Koska nyt se tulee. Ponnistan ja pää alkaa syntymään. 

Sattuu... Sattuu.. Päätän ponnistaa nyt koko mötikän ulos sieltä.

Yksi kätilö makaa jalkani päällä ja huutaa "ÄLÄ TYÖNNÄ ÄLÄ TYÖNNÄ" Siis mitä enkö saa työntää? Mitä en saa työntää vauvaa?? Vai kätilöä? 

20.58 Syliini nostetaan kaunis isohko poika vauva. :) 

tällä kertaa kivut eivät kyllä katoa minnekkään. 

En olisi kyllä pystyniyt siihen ilman miestäni joka kärsi jonkin näköisestä vatsataudista mutta uljaasti istui vierelläni.. <3

Lapsivuode aika meni hienosti vauvaltapiti mittaa sokeri arvoja vuorokauden ajan ja tietysti viimeistä kertaa kun piti mittaa arvot olivat liian matalat. 

Arvot piti olla yli kolme mutta viimeisellä kerralla ne olivat 2.8 

Tämän jälkeen labra päivystäjä juoksi kolmen tunnin välein huoneessamme nappaamassa purkillisen verta koska piti saada kolme hyvää arvoa peräkkäin meillä tietysti meni muutama hyvin ja viimeinen oli aina olle sallitun rajan. 

Pääsimme kotiin torstai iltana. 

Kaikki on mennnyt paremmin kuin hyvin. 

Vauva on tyytyväinen (Koputtaa puuta) 

Iso veljet ovat onnellisia ja äitikin saa nukkua öisin.. <3 

Ainiin Pojan pituus 50 cm

Paino 3725 grammaa <3 

...40+6...

Maanantai ja vielä yhtenä kappaleena.
Ei mitään merkkiä enää että mitään tapahtuisi.
Eilen oli 12h säännöllisiä ja kivuttomia supistuksia.
Yö meni puoli unessa ja sekin sen takia että reväytin yhden lihaksen selässäni eilen enkä pystynyt kääntämään kylkeä ja liikkuminen on aika hankalaa.
Nyt luovutan.
Loppuviikosta minulla kuitenkin on pinen pieni nyytti käsilläni.
Olisi ollu niiin kiva synnyttää sponttaanisti.
Noh nautitaan näistä viimeisistä päivistä.
Huomenna on neuvola josta sitten laitetaan lähete sairaalaan, ;( Huhhei ..

..40+5 innostusta..

Aamulla ne alkoi...
Kivuttomat mutta säännölliset supistukset.
Tässä niitä olen laskeskellut ja kyllä ne ovat säännöllisiä.
Odottelen vaan että muuttuisivat kivuliaimmiksi tai että vauva laskeutuisi edes alas päin.
Ruoka on tuloillaan jonka jälkeen käyn vesisateessa vähän kävelemässä ehkä ne muuttuisivat vähän..
Vauva kyllä liikkuu vatsassa kovin että en kyllä tiedä mitä tapahtuu.. Ehkä ne kohta loppuvat tai jotain. Katsotaan..
Esikoinen kuuli ihmettelyni ja sanoi "Äiti kyllä vauva tulee tänään". Toivotaan. :)

..Rv40+4 ...

Vielä yhdessä kasassa.
Muutama heikonlainen harjoitus supistus tullut tänään joten käyttöön otetaan kolme ässää ja uskalsin jopa kysyä jalkahierontaa akupisteiden painamiseksi jota sitten saan saunan jälkeen. Tässä tänään puhuttiin ystäväni kanssa vyöhyketerapiasta ja akupunktiosta synnytyksem käynnistämiseen.
Haluaisin kovasti tietää että onko kukaan kokeillut?
Itse kokeilin akupunktiota maidonnousun nopeuttamiseksi joka kyllä auttoi.
Esikoisen kanssa siis .. :)
Nonniin nyt lenkille koiran kanssa ja sitten saunaan. Aamu meni jo siivotessa joten se ässä on jo hoidettu . :)
Katsotaan auttaako.

..Rv 40+2 Terveisiä neuvolsta..

"Noh. Miten voit?"
Kuuluu tuttu kysymys neuvolaan asuessani.
"Ihan hyvin" vastaan kuten aina.
Painoa oli tullut lisää mutta sen aavistinkin kun olen lähi aikoina syönyt vähän enemmän ja useammin.
Raskauden alusta painoa on tullut 12kg.
Verenpaine oli 118/70
Hieman valkuaista virtsassa.
HB127
SF mitta 31/106
Vauva oli kiinnittinyt ja valmis syntymään.
Sydän 135+

Juu valmis syntymään.
Ketään ei kuitenkaan näy eikä kuulu..
Halusin että tämä raskaus loppuisi itsestään ettei tarvistsisi ruvetä käynnistelemäään.
Seuraavaksi neuvola täti kertoikin jotain jota en olisi halunnut tietää....

"Niin sullahan oli ne sokerit korkeat.. Näytäs sitä seuranta vihkoa. Jaa et ole kirjoittanut niitä ylös. Kuinkas korkeita sulla ne on ollut? Kirjoitas tähän seuranta vihkoon parin päivän seurannat koska ensi viikolla sinulla onkin yliaikais kontrolli. He ovat nyt aikaistaneet sen viikolle 41"
Siinä tuijotin suu auki häntä.
"Oikeesti?"
Olen kyllä vieläkin siinä uskossa että vauva syntyy viikoilla 41+1 keskiviikkona.
No viimeksikin yli aikaiskontrolliin jäin kuopuksen kanssa kun kalvot puhkaistiin.
Vähän pistää masentamaan kun oma kroppa on niiin ahne että ei halua luopua pikkuisesta.
Mä vaan tykkään hautoa mun lapsia ennen kun päästän ne tähän kylmään mailmaan.
No jotain positiivista tässä käynnissä oli että vauva on kiinnittynyt ja kaikki on hyvin.
Nyt vaan lenkkeilemään ja saunomaan ja harrastamaan seksia kun minähän en käynnistykseen mene!!!

..Toiveita ja odotuksia..

Vaikka tiedän meneväni viikolla 41 asti niinkuin kahdessa edellisessäkin raskaudessa.
Hartain toiveeni on että tämä raskaus loppuisi sponttaaniin synnytykseen.
En halua että käynnistetään.
Koska ensimmäisen kanssa jouduttiin käyttää avaavaa tippaa ja toisen kanssa puhkaistiin kalvot.
Olisi niin kiva lähteä sairaalaan niin että tietää synnyttävänsä.
En ole ainakaan suunnitellut että tulisi lisää lapsia kuin tämä kolmas.
Koska haaveissani minulla olisi kolme lasta..
Toisaalta haaveissani olisi kaksi poikaa ja yksi tyttö. . :D

Tämä on kamalan tunne voimakasta aikaa..
Välillä on olo että tulis jo ja välillä on olo että kumpa se ei tulis vielä.
Olen nyt synnyttänyt niin monta kertaa tämän lapsen että luulisi sen olevan helppo synnytys.
(Unissa siis olen synnyttäny)
Pelkään kuitenkin että tästä synnytyksestä tulee pitkä ja raskas.
Olen kuitenkin kuullut että kolmas lapsi olisi helpoin synnyttää.
Varsinkin jos toinen lapsi on ollut suht helppo.

Odotan niin sitä aikaa kun saan nostaa pikkuisen sängylle viereeni.
Silittää hänen vatsaansa.
Katsoa hänen silmiinsä.
Suudella hänen otsaansa. 

Välillä on kyllä niin turhautunnut olo että tulee ihan ikävä töihin..
Välillä on myös niin yksinäistä että tekisi mieli mennä ulos ja huutaa "ONKO SIELLÄ KETÄÄN"
Mä en tiedä miten selviän.

Asiasta kukka ruukkuun..
Tänään on ollut kovin pirteä olo.
Ainoo vaan että tekee mieli syödä koko ajan ja ihan kaikkee.
Nukuin vain muutaman tunnin mutta olo on mitä mainioin. :)
Tälläistä taas tällä kertaa.. ADIOS!

..40+1..

Selvisin kuin selvisikin viime yöstä.
Ihan hirveä migreeni kohtaus yllätti minut illalla.
Kahden Panadol 500mg voima ei auttanut kuin vasta joskus aamuyöllä.
Vähän vielä kolottaa,
Luulin että kuolen.
Onneksi en.
Olen kuitenkin selvinnyt noista migreeni kohtauksista kun normaalisti niitä on kaksi per kuukausi nyt niitä ei ole ollu moneen kuukauteen.
Yritin vain lohdutella sillä itseäni .
Juu ja ne tuntemukset..
Ei mitään.
Mutta en vielä odotakkaan mitään.
Ensi viikolla vasta.. :D
Vaikka olisihan se kiva ollut Lokakuun vauva. ;)

..Rv40 eli laskettu päivä..

"No vieläkö oot raskaana?"
"Eikö sulla ole mitään tuntemuksia?"
Tässä yleisimmät kysymykset joita kuullaan tuona maagisena laskettuna päivänä.
Kuinka moni lapsi oikeasti syntyy laskettuna päivänä?
Juu siis ei mulla mitään tuntemuksia ole.
Hirveä päänsärky vain joka tuli varmasti haravoinnista.
Pieniä harjoitus supistuksia kyllä vatsalla kiristelee.
Mutta luulen poksuvani vasta viikon päästä keskiviikkona.
Eihän sitä koskaan tiedä...

..Rv 39+5..

Raskauden sanotaan kestävän plus miinus kaksi viikkoa eli vauva voi syntyä viikoilla 38-42.
Molemmat poikani ovat syntyneet viikolla 41 ja vähän päälle joten en odota liikoja.
Olen kuitenkin vähän kroppaani pistänyt koetukselle.
Kokeillut kaikkia poppakonsteja.
En kyllä siinä toivossa että hän syntyisi nyt heti paikalla.
Vaan että saisin vähän jännitystä siihen että hän voisi tulla koska vain.
Tänään olen siivonnut saunan ja saunonut ja juonut vadelmanlehti teetä.
Tämä kyllä oli jo viimeinen tee pussini.
Muuten olen juonut imetys teetä jotta tottuisin siihen makuun.
Maku on aika kitkerä mutta jollain tavalla pidän siitä.
Kroppani alkaa olemaan niin jäykkä että saunominen ei ole enään edes nautinnollista.
Olen aina pitänyt saunaa rentoutumis paikkana mutta nyt kun sieltä ei löydä hyvää asentoa en nauti siitä kyllä yhtään.
Viime yönäkin tuli käveltyä pitkiä kävely lenkkejä ja ne saivat aikaan muutaman supistuksen mutta siihen se jäi.
Vatsa on vielä korkealla joten supistukset vain auttaisivat vauvaa laskeutumaan lähtökuoppiin.
Olisi hauska kokeilla akupainantaa mutta en viitsi häiritä miestäni ja pyytää häntä hieromaan jalkojani.
Itse en niihin taivu.
Harmittaa kovasti vaikka vatsani on pieni siihen on ilmestynyt kymmeniä raskaus arpia.
Aikaisemmasta raskaudesta niitä oli vain kaksi.
Olen aina ollut sellainen että iholleni tulee helposti raskaus arpia.
Olin joskus erittäin laiha ja olen aina ollut pitkä mutta nopean pituus kasvunkin seurauksena jalkaani tuli arpia.
Sitten kun tapasin mieheni ja rakastuin lihoin vuodessa kaksikymmentä kiloa se myös jätti arvet kylkiini.
En usko ihme rasvoihin tai muihin poppakonsteihin arpien häivyttämiseksi koska aikanaanhan ne haalistuvat.
Jättävät vaan rumat urat.

Tosiaan vielä siihen "synnytyksen käynnistämiseen kotona".
Olen lukenut että seuraavat poppa konstit auttavat:
Siivous (en tiedä mitä pitäis siivota että se auttaisi.. Olen pessyt ikkunoita, lattioita,imuroinut, tiskannut, siivonnut saunan ja pessyt laittoita jopa juuriharjalla)
Seksi: Miehen siemennesteessä oli jotain sellaista joka avaa paikkoja. Luulen että tämä oikeasti auttaisi jos harrastaisi seksiä monta kertaa päivässä muutaman päivän ajan. :D
Saunominen: En tiedä kyllä että mikä siinä auttaa mihinkään. Luulisin että se toimisi enemmänkin kivunlievitykseen
Vadelman lehti tee: Juonut olen mutta en usko sen mitenkään auttaneen mihinkään. Ehkä join sitä liian vähän. Mutta nyt se on kuitenkin loppu joten sitä en enään kokeile.
Akupainanta: Jaloissa on pisteitä joita käytetään akupunktiossakin . Ne edes auttavat supistuksia ja lieventävät kipua synnytyksessä. http://www.babyidea.fi/aidille/akupainanta.html
Nätä olis kiva kokeilla ainakin tässä ennen synnytystä.
Pitkät kävelyt: No jotain supistuksia kyllä aiheuttaa mutta enemmän kipua selässä ja lantiossa.
Täytyis vaan lähteä maastoon kävelemään jos sää vaan sen sallisi.
Vaikkakin en yksin uskalla metsään lähteä.
Koirahan tietysti olis mukana mutta sinne kun jään niin sit oon siellä.. :D

Lisää "poppakonsteja" otetaan vastaan koska enempää en ole kokeillut tässä mielessä ja haluaisin oikeasti kokeilla. :)

..39+1 huolta ja ihmetystä..

Aamu yö ja heräsin siihen että oli pakko oksentaa.
Mitään ei tullut ulos.
Nousin vessan lattialta ja päästyäni ylös taas tuli oksennuksen tunne.
Mitään ei kuitenkaan tullut ulos.
Sama toistui kolmannen kerran.
En voinut huonosti mutta huone pyöri ympärilläni.
Vauvan liikkeetkin ovat paljon vaimeammat kuin yleensä.
Koko aika saa miettiä onko siellä kaikki hyvin.
Hikka hänellä oli päivällä.
Pienen pientä liikettä on tuntunut mutta hän on yleensä liikkeessä koko ajan.
Kipuilua oikealla ala vatsalla tuntuu kuin joku repeisi siellä.
Ehkä uusi raskausarpi tekee tuloaan.
Huomenna saa sitten soitella jonnekkin jos ei pikkuinen liiku enempää. .
Hohho kun stressaavaa..
Soittaisko sitten neuvolaan vai synnärille vaiko sitten ihan äitiyspoliklinikalle??

..RV39 Pesän rakennusvietti? Vai loppuraskauden stressi?..

Tässä nyt on tämä päivä mennyt "lasten hoitohuoneen" kunnostukseen valmistukseen.
Olen IHAN itse koonnut pinnasängyn ja metsästänyt osia hoitopöytään.
Omistan sellaisen Ikean hyllykön johon saa lisä osana hoito tason.
Tason löysin mutta kulmaraudat ja pultit puuttuvat.
Ilman niitä sitä ei saa kasaan.
Olen kääntänyt koko talon ylös alaisin enkä ole niitä löytänyt.
Pinnasängyn sain koottua ihan itse.
Siivonnut ja puunannut koko asunnon.
Aamulla äiti oli täällä auttamassa minua ja siirtämässä huonekaluja ja nyt illalla itse vähän viimeistellyt.
Kuitenkin kun taloudessamme asuu minun lisäkseni kaksi poikaa (3v ja 4v)
mies ja koira niin eihän tämä siistinä pysy kun korkeintaan tämän illan.
Noh "lasten hoitohuoneen" oven kuitenkin saa kiinni niin ehkäpä se pysyy siistinä.. ;)

Löysin kaupasta ihanan sisustus tarran :) 

                                Hyvä ottaa kuva ja huomata että kaikki taulut ovat vinossa.

En ole mikään kodin hengetär.
Enkä niin välitä kodinhoidosta.
Nyt on kuitenkin tullut tehtyä kaikkea pientä koko ajan.
Kyllä se sitten vaatii veronsa ja selkää kolottaa.

Onse toisaalta on ihanaa pitkän siivous päivän jälkeen kun on siisti koti, muutama kynttilä ja takka palamassa ja sauna lämpeämässä ottaa kuppi teetä ja nauttia .
Tää taitaa olla tätä mielialan vaihtelua.. :D
Ei oikein tiedä miten päin olla.
Kohta alkaa kaikki olla valmiina.
Kehto vielä makuuhuoneeseen ja hoito taso kiinni hyllyyn niin vauva saa tulla. :)

Tänään satoi muuten muutama lumihiutale ja mieli muuttui heti hyväksi .
 Tätä ollaan odotettu.

..RV38+6 Neuvola kuulumisia..

"Jaahas kuinkas tänään voidaan?" kysyi neuvolatäti minulta kun istuin tuolille.

Naurahdin.

"Noh aika hyvin oikeastaan." 

Paino oli pudonnut hiukan mutta sehän on normaalia näin raskauden lopussa.

(Kamalaa sanoa lopussa tuntuu että eihän se vielä ole alkanutkaan eli aika on mennyt siivillä) 

Painoa oli kahden viikon aikana lähtenyt 700 grammaa. 

Verenpaine oli 110/70

Virtsa oli puhdas.

HB oli 122 (vaikka en ollut viikkoon syönyt mitään rauta pillereitä) 

SF mitta 33 ja vatsan ympärys 104.. :o

Joka mielestäni on kamalan vähän.. :D 

Kun vertaa aikasempiin raskauksiin. 

Joo tiedän että niihin ei saa verrata koska jokainen raskaus on erillainen mutta

onhan tämä vähän huvittavaa.

Sydämen syke pienellä oli +140 :) <3

Painoa nyt siis koko raskauden aikana on tullut 11kg

Joka on mielestäni ihan tarpeeksi eikä enempää tarvitse tullakkaan.

Eihän sitä enempää voi kerryttääkkään koska kolmen viikon päästä minulla on pieni nyytti täällä kanssani. 

Vauvan liikkeet ovat alkaneet sattumaan todella paljon.

Luulisi että hänellä ei ole enää tilaa liikkua sielä mutta totuus on toinen.

Hän vaihtaa puolta ja vetelee jalkaa ylös ja alas ja kääntää kylkeä. . .

On tämä jännää aikaa.

Todella jännittävää. 

KOHTA HÄN ON TÄÄLLÄ!!! <3

..RV37+6 ja väärät hälyytykset..

Tässä jo muutaman tunnin supistelleena mietin että kuinka usein nainen hakeutuu
"turhaan" synnytyslaitokselle.
Kuinka kauan kotona pitää särkyjä kestää?
Mitä jos supistukset loppuu matkalle?
Mitä jos en erota supistuksia vaikka tavallisista vatsa krampeista..
Tuntuu niin turhalta kun synnärillekin on tunnin matka..
Eihän nää mitään action suppareita olis vaikka supistuksia ovatkin.
Ja aikas kipeitä sellaisia.
Toinen harjoitus supistusten päivä viikon sisään..
Tuliskohan tää kahden viikon päästä..
Meneeköhän kaks viikkoo yli?
Jännää..

..synnytys pelkoa ja pakokauhua..

Sytyttelin kynttilöitä syväpuhdistin kasvoni ja laitoin kasvo naamion kasvoilleni. Otin käteeni ensimmäisen kupillisen imetys teetä ja istahdin sohvalle.
yhtäkkiä päähäni hiipi ajatus että mitä kun oikeasti tulee lähtö synnyttämään..?
Miten minä oikeasti kestän ne kivut ja sen tuskan.
Miten pärjätään kolmen pienen kanssa.
Aikaisemmin olin sitä mieltä että kyllä kaikki sujuu.
Raskaus ja synnytys on luonnollinen asia.
Monet naiset pystuvät siihen ja ovat tehneet.
Kuten itsekkin kaksi kertaa aijemmin. Sehän on vain noin 12h elämästäni (synnytys siis) ja saan kasvattaa kolmannen pienen ihmisen ja valmentaa hänet maailmaan.

Mitä kun kaikki ei sujukkaan kuten suunnittelee?
Pystynkö tähän?
Pystynkö?

..synnytyssairaala kierros..

seison parkki paikalla ja katson järjettömän kokoista Lohjan sairaalaa.
Ei ole mitään muisti kuvaa että mistä ovesta piti sisään mennä vaikka olenkin vähän päälle kolme vuotta sitten sielä synnyttänyt.
Astun sisään ovista ja löydän kyltin joka kertoo synnytys osaston olevan toisessa kerroksessa. Valitsen rappuset hissin sijaan.
Kun astun odotus huoneeseen näen tulevia äitejä jotka pitelevät vatsoistaan kiinni. Jestas minkä kokosia vatsoja siellä olikaan.
Ajattelin kuitenkin että he ovat pidemmillä viikoilla kuin minä.
Mieheni meni käymään vessassa ja minä jäin käytävälle odottamaan.
Edessäni istui minua nuorempi tyttö joka piteli mahastaan kiinni. Hän kertoi olevansa viikolla 35. :o Siinä suu vähän loksahtu auki. Kerroin hänelle ohittaneeni jo viikon 37 että kolmisen viikkoa oli jäljellä vaikka aikasemmat olivatkin tulleet yli aikaisina.
Hän vähän pyötitteli myös silmiään.

Kätilö ohjasi meidät huoneeseen jossa katsottiin dioja synnytys tavoista ja kaikesta muusta tarpeellisesta. Alussa hän pahoitteli kun tämä oli suunnattu ensi synnyttäjille. Mutta ainakin omasta mielestäni synnytykset vedetään niin horroksessa että eihän näistä muistanut paljoa.
Ei kyllä sillon kun ensimmäisen kerran kävin sairaalakierroksella niin tälläisiä dioja näytetty.
Tästä tuli mieleen synnytysvalmennus ilman puuskutuksia ja kuvitteelisia supistuksia.
Sitten kierrettiin osasto joka omasta mielestä oli vieläkin niin vaikeasti suunniteltu että ihan varmasti eksyn.
Kierroksen loputtuaa suuntasin taas rappukäytävään ja huomasin kaikkien muiden kävelevän hisseille.
Onko raskaus nykyään niin raskasta että ei jaksa yhtä kerrosta alaspäin portailla mennä? Olen kuullut että raskaus on sairaus mutta en odottanut sen olevan ihan niiin kamala. Kyllähän raskaus tuo mukanaan ikäviä "sairauksia" kuten issiaksen sun muut liitos kivut, ummetuksen ja peräpukamat sun muut. Mutta eikö siinä kuitenkin ole tärkeintä pitää itsestään huolta?
Ei ajatella asiaa niin että kerätään voimia tekemättä mitään.
Nämä nyt on näitä mun päässä olevia mietteitä.
Eipähän mulla muuta tällä erää .!
Tack och hej!

..37+1 Neuvola kuulumisia..

Supistelut jatkuivat neuvolaan asti.
Noh neuvolassa ne kuitenkin hiljenivät ja rauhoittuvat.
Kaikki kuitenkin valtakunnassa kaikki kunnossa vauva kuitenkin voi syntyä koska vain.
Painoa on tullut koko raskaudessa 11kg ja 900grammaa..
Verenpaine oli 120/73
HB113 (vaikka olen syönyt rautaa)
SF mitta 32.5
Vauvan sydänäänet 140
Vauva ei ollut vielä kiinnittynyt lantioon mutta paikat olivat pehmeät ja auki yhdelle sormelle.
Jotain ne supistukset olivat tehneet.
Huomasin että poikien kanssa paikat pehmenivät vasta juuri ennen synnytystä. Mutta tämähän on jo kolmas lapsi ja kroppa tietää mitä tapahtuu.
Kummassakaan raskaudessa ei kuitenkaan näin kivuliaita harjoitus suppareita ei tullut.
Esikoisen kanssa oli viikolla 39 Supistuksia mutta ne katosivat suihkussa.
Tää on kyl aika jännää.
Varsinkin kun joudun aamut olemaan yksin.
Mistä tiedän milloin on tosi paikka.
Turhaan sitä miehellekkää soittelee että nyt ehkä... Kohta ehkä..
Tänään mennään tutustumis kierrokselle Lohjan synnytysosastolle. Onhan siitä aikaa kun kuopuksen kanssa siellä oltiin.. 
Palaillaan illemmalla.. ;)

..37+1 Huomenta!..

Nää kolmelta heräämiset on tullu nähtävästi tavaksi. Sen jälkeen jään sänkyyn horrokseen makaamaan. Tänään kuitenkin huomasin heräämisen johtuvan kamalasta alavatsa särystä. Aamulla poikia herätettäessäni huomasin kivun aaltoilevan ja oletan niiden olevan supistuksia. Suihkuunkin kun menin en voinut puhelinta jättää yläkertaan kun päässä kulki ajatus "mitä jos". Onneksi on lääkäri heti klo 8 Niin nään onko näistä supistuksista ollut mitään apua.. Suihku kuitenkin lopetti ne kun siellä tarpeeksi kauan seisoi. Palaan asiaan lääkäri reissun jälkeen jos jotain selvis. ;)

..36+6..

Lueskelen toisten äitien blogeja.
Aina kun pääsen synntyskertomukseen muistan että kohta itsekkin sielä ollaan. Unohdan aina sen tosi seikan.. :(

...36+4 ja herätys todellisuuteen...

Ollaan muistutettu poikia tulevasta tulokkaasta.
Yritetty vähän katsoa mitä mieltä he asiasta ovat ja he ovat saaneet kysyä mitä haluavat.
Tähän asti nuorempaa kiinnostaa että mitä vauva osaa tehdä.
"Osaako vauva istua ? Osaako vauva kävellä? Osaako... Osaako?".
Se on tähän asti ollut aina päällimmäisenä että mitäs se vauva osaakaan.

Eilen kuitenkin huomasin vatsani laskeutuneen ja päivittelin asiaa miehelleni.
Tähän vanhempi poikani tokaisi että "Ehkä se vauva syntyy ihan kohta.."
Sanoin hänelle että sitähän se tarkoittaa vauva on nyt lähtö valmiina.
Nuorempi poikani taisi eilen vasta huomata että hei sieltähän oikeasti tulee kohta jotain koska
hän oli koko illan kyljessäni kiinni ja halaili ja pussaili ja silitti poskea.
Syödäkkin piti sylissäni.
Heti kun nousin hän kysyi "ÄITI MINNE SÄ MEEET"
Olihan se hellyyttävää mutta tämä pisti oikeasti mietityttämään että miten vauva arki tulee taas sujumaan.
Täytyy keksiä jokin asia mikä olisi vain minun ja nykyisen kuopukseni.
Että hän muistaisi hänen olevan minulle rakas ja tärkeä.
Olen yrittänyt molempia lapsia vuorotellen viedä metsään kanssani katselemaan luontoa mutta nuorempi pojistani käyttää sen ajan energian purkamiseen.. Eli juoksee edestakaisin.
Esikoiseni taas on sellainen tutkiskelia ja kyselijä tyyppi. :)

Vanhempi poikani taas vaan ihmettelee että miten käy vatsani kun vauva sieltä ulos tulee.
"Tuleehan sun vatsasta sitten taas normaali? Jääkö siihen vielä tollanen pallo? Vai tuleeko siitä ihan pannukakku??"
Nämä kysymyksen vähän aina naurattaa ja vastaaan siitä tulevan tyhjä pussi kun pikkuhiljaa taas pienenee..

Sain varattua aijan synnytyslaitos kierrokselle .
Kätilö puhelimen päässä kysyi monesko synnytys tämä on ja vastasin että kolmas.
Hänen mielestään minun ei tarvitsisi mennä sinne..
Mitenköhän he luulevat että kerran käyneenä muistaisin missä on mitkäkin paikat?
En edes tiedä mistä sinne pääsee.. :D

Sairaalakassikin pitäis pakata. Enpä ole vielä saanut aikaiseksi..
Nyt kun en pidä kiirettä asian kanssa niin ehkä pieni lintusemme sitten tulisi ajallaan.
Olen kuitenkin henkisesti varautunut siihen että hän tulee kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen niinkuin tässä perheessä on tapana. :)

..Pohdintaa..

Tässä kun on ollut aikaa miettiä olenkin kovasti mietiskellyt tulevaa synnytystä.. (juu taas)
Kun joka puolella lukee että supistuksien väli on oltava tämä ja pitää olla kotona näin ja näin kauan ennen kun lähdetään sairaalaan.
Mutta. mitä kun sairaalaan on tunnin ajomatka?
Mitä kun aikaisemmat synnytykset ovat olleet "nopeita"?
Onko tämä nopeampi kuin edellinen vähän alle 4h synnytys?
Mistäs sitten tiedän koska pitää lähteä?
Viimeksikin oli kivuttomia supistuksia ja silti minulle sanottiin että synnytän nyt. .
Miten käy tällä kerralla?
Huoh.!
Tää on kyl niin jännittävää aikaa että mä en kestä.
Kaikista kauheinta on ajatella että en saisi kehenkään yhteyttä.
Olisin poikien kanssa kotona eikä kukaan vastaisi puhelimeen..
Mitä mä sitten tekisin?
Oon yritänyt suunnitella äkkilähtöjä.
Vara suunnitelmia.
Mutta missään ei oo mitään järkee.
Noh täytyy  vaan ajatella että kyllä kaikki järjestyy..
Synnytetään sitten tohon 25 varrelle tai kotio.

..Rv 35 ja neuvola kuulumisia. . .

Kaikki neuvolassa oli ok!
Painoa oli tullut ihan riittävästi mutta ei paljoa.
Verenpaine oli 111/63 eli hyvä.
HB 118 joka oli hiukan matala joten rauta kuuri pitäisi taas ottaa.
Vauvan sydämen syke oli 140
SF 31,5/103 joten keskikäyrällä mennään..

Tänään huomasin miten ihminen mielessään vääristelee asioita.
Tuntuu että tämä raskaus on ollut vaikeampi kuin muut.
Tuntuu että tässä raskaudessa vatsa olisi pienempi kuin edellisissä.
Totuus taitaa olla toinen.
Kun katselee aikaisempia neuvola kortteja niin ainakin painoa on vähemmän ollut muissa raskauksissa kun tässä. SF mitta sama.
Paino arviot ovat olleet suunnilleen samat.

Olo on kyllä nyt ollut tosi hyvä,
Mitä nyt liitoskivut näyttävät itseään rankan päivän päätteeksi jolloin on vaikea liikkua.
Mutta ei ole ollu pahoinvointia tai väsymystä.
Vaikka nukuin päikkärit tänään.
Mutta se oli ihan toisenlainen väsymys. :D
Supistuksia kyllä tulee ja menee joten pyysin neuvolaan tänään lääkäri käynti ajan.
Joten kahden viikon päästä olisi lääkäri aika.
Noh kaikki valtakunnassa toistaiseksi hyvin.
Näihin puheisiin ja tunnelmiin.
Tack och adjöö! ;)

..Rv34+5 ostoksia..

Tämä päivä meni shoppailessa.
Ostin lintuselle bodyn, hupparin, housut, sukat, pipon ja haalarit.

Vaipatkin on ostettu valmiiksi ja muutkin tarvikkeet.
Alan olemaan aika valmis.
Vatsakin alkaa näyttää jo ihan valmiilta.
Se onkuin tähtikartta.
Vanhat arvet ovat auenneet ja jopa yksi uusi arpi on tullut mukaan tähän tähti kuvioon.
(Poikittain menevä raita on kyllä sitten mamma pöksyistä jäänyt painauma. :D )

Olen muuten nähnyt usein unta että lintusemme on syntyessään olllutkin tyttö.

Vaikka monta kertaa olen kuullut että hän olisi poika.

Mutta joka kerta unessani hän on ollutkin tyttö.

Ihanaa kun ensiviikolla on 35viikkoa täynnä eikä tarvitse pelätä että vauva tulisi liian aikaisin. 

Lääkäri sanoi että 35 viikkoa kun on täynnä meidän pieni lintunen olisi valmis tulemaan tähän maailmaan. 

Odotan innolla.

Varsinkin kun kroppa alkaa olemaan ihan valmis. 

Tiistaina taas neuvolaan eli silloin palailen uudelleen. :) 

..Kuvia RV 34+1..

Nonniin taas vähän puhelin kuvia..
Huomenna voisin ottaa järkkärin ja pyytää miestä nappaamaan muutaman kuvan.
Nyt kun itse on niin laiska niin ei oo saanu oikeen kuvan kuvaa..
Vaikka toisaalta onhan se aika tyhmäää napsia kuvia kun on paksuimmillaan.
Mutta onpahan ainakin motivaatiota karistaa raskauskilot sitten pois.

Siinä se nyt möllöttelee mun pikku pötsi.. :) 

Tosiaan raskausviikkoja on takana 34+1

..Raskausviikko 34.. Tunteiden purkua..

Tänään on hormoonit sekasin päivä,
Voi myös johtua siitä että en tee päivisin muuta kun nukun.
Nyt kahteen yöhön en ole nukkunut eikä se johdu liioista yö unista.
Vaan kamalista vatsa krampeista.
En ole varma ovatko ne supistuksia vai liitos kipuja vai mitäköhän ovat.
Paljon niitä tulee ja ovat niin saatanan kipeitä.
Ne tulevat vain öisin.
Vauva liikkuu ja pyörii vatsassa kovin..
Väilillä täytyy miettiä miten päin olla.
Tänään kyllä kun kannoin kauppa kasseja niin vatsa oli niin pinkeä että..

Viikon päästä olis taas neuvola.
Odotan sitä jo innolla koska tuntuu että vatsa ei kasva JOKA EI SINÄNSÄ HAITTAA mutta
kyllä raskaus mahan pitää näyttää siltä että on raskaana.
Noooh eipähän mulla muuta,, Kiitos hej!

..Rv 33+1 äitiyspolikliniikka..

Nonnniin. Nyt on käyty sitten kontrollissa ja kaikki oli kuulemma hienosti. Sairaslomaa kuitenkin olisin saanut jos töissä olisin ollut. Vauva liikkui niin vahdilla että sydänkäyrässä makasin tunnin.
Kohdun kaula oli lyhentynyt 1,8centttiin mutta vauva oli kasvanut hienosti. Painoa oli jo huimat 2,100kg mutta ihan keskikäyrällä mentiin. Sokerit oli tarpeeksi hyvät ei kuulemma liian korkeat.
Vauvan sydän pamppaili 100-180 :D
Pää oli kiinnittynyt jo lähtökuoppiin joten ruhallisesti piti kuulemma ainakin viikolle 35 olla mutta kun kaksi aikaisempaa lasta mennyt yli ei tällkään vielä sitten kiire ole.
Ensimmäistä kertaa ultrassa erotin lapsen hiukset jotka heiluivat lapsiveden mukana. Samalla hän käänsi pätään suoraan ultraa kohti ja näin tämän pienen lintusen kasvot jotka näyttivät hamuavan jo jotain. Kätilö ja lääkärin purskahtivat nauramaan.
Oli kuulemma huvittavan näköistä.
Oli jo ihan valmis vauva <3
Odotan jo kovasti ensikohtaamistamme <3

..TERVETULOA RASKAUSVIIKKO NR 33! (Synnytystarinoita) ..

:) NONNNIIIIN!
Tänän aamuna otettu elämäni ensimäinen masu kuva.










Huono ja suttunen kuva mutta saa nyt kelvata.. :D
Tänään tosiaan on 33 raskausviikkoa takana.
Huomenna on aika äitiyspoliklinikalle ja taidanpa saada insuliinit..
Olen noudattanut ruoka ohjeita.
Tässä on kyllä ollut jo viikon verran kova flunssa päällä enkä ole ihan niin usein syönyt.
Mutta en ole sokereita syönyt ja katsonut tarkkaan mitä suuhuni olen laittanut.
Silti sokerit ovat aamuisin 5.4-5.9.
Noh on vaan ajateltava lapsen parasta.
Nyt on ollut aikaa ajatella tulevaa.
Tämä on niin outoa kun olen ihan järjellä ajatellut tulevaa synnytystäkin.
Esikoisen kanssa ei sitä osannut ajatella.
Sitä odotti kauhulla.
Kamalan ensimmäisen synnytyksen jälkeen ODOTIN TODELLAKIN KAUHULLA seuraavaa synnytystä..

Ensimmäinen synnytys :
Päivällä 12.1.2010 noin klo 11 aikaan alkoi limatulppa irtoamaan ja samalla alkoi suht kivuttomat säännölliset supistukset. odottelin klo 17,30 asti kunnes supistukset muuttuivat vähän kivuliaammiksi. Sairaalassa minut passitettiin kävelylle.
Kävely lenkin aikana kipu hyppäsi kyllä jonnekkin uudelle asteikolle.
Pääsin synnytys saliin mutta en ollut kuin neljä senttiä auki.
Menin kylpyyn mutta se ei kyllä auttanut mitään .. Tuntui kuin kipu olisi vain pahentunut.
N. klo 23 sain epiduraalin jonka jälkeen kaikki vähän sumeni. Kivut olivat jatkuvia mutta supistuksia en tuntenut .
Klo  02 Vedet menivät ja olin kymmenen senttiä auki. En vieläkään tuntenut supistuksia.
ktilöt huusivat että ponnista ponnista! Mitäs siinä ponnistan? En tuntenut mitään..
03.07 Syntyi maailmaan potra poika. Paino oli 3.970kg
Istukka ei meinannut irrota millään. Sitten kun sen irtosi kätilö sanoi että istukka oli repaleinen mutta kokonainen.
Synnytyksen jälkeen olin todella poikki ..
Vaikka 5 päivää oltiin osastolla tuntui kuin oloni ei olisi kohentunut yhtään..
Kotiin pääsykään ei auttanut.
Kaksi viikoa meni vauhdilla kun mieheni piti palata takasin töihin.
Soitin hänelle välillä itkien kun ei jaksa ja poika vaan huutaa (Koliikki)
Kolme viikkoa synnytyksestä alkoi helvetti.
Aloin vuotaa isoja hyytymiä (isoilla tarkoitan nyrkin kokosia.)
Soitin polille.
Sielä he snaoivat sen olevan normaalia.
Totta kai uskoin heitä.
Kuitenkin kun housut piti monta kertaa päivässä vaihtaa runsaan verenvuodon takia päätin soittaa uudelleen. Vieläkin vaan he sanoivat sen olevan normaalia.
Menin nukkumaan ja herättyäni noustessani sängystä valahti lattialle taas sellainen nyrkin kokoinen hyytymä ja runsaasti verta päätin mennä polille.
Pääsin polin ovista sisään sieltä hyökkäsi heti kolme hoitajaa ja taluttivat minut sängylle ja kysyivät miten olen niin kalpea. Kerroin heille kaiken tapahtuneen.
Hb oli 96
Lääkärikin puolentunnin odottelun jälkeen ultrasi ja totesi suuren osan istukasta olevan vielä sisälläni. Joten nopeasti minut nukutettiin ja kaavittiin.
Muistan ensimmäisen asian jonka sanoin herätessäni "Mä en hanki enään ikinä lapsia.!"
Siltä se oikeasti tuntui. En ollut nauttinut niistä viikoista tippaakaan.
Nyt jälkeen päin ajateltuna oli kyllä kamalasti sanottu mutta muistan vielä millaista se oli.
Kaavinnan jälkeen olisi tehnyt heti mieli lähteä kotiin ja tehdä vaikka mitä.
Olo oli ihana.
En ollut moneen viikkoon  tuntenut itseäni noin virkeäksi!

Toinen synnytys:  12 päivää lasketun ajan jälkeen menimme yliaikais kontrolliin.
Tuntin kuinka jännitti. Pienen pieniä supistuksia kävi vatsallani mutta en välittänyt niistä.
Kun menin sydän käyrään makaamaan naureskelin supistuksille jotka näkyivät käyrällä.
Sanoin miehelleni että kato kun on säännöllisiä.
Mentiin ultraan ja lääkäri hetken tunnusteltuaan sanoi "En voi kyllä teitä enään kotiin päästää.
Sinulla on säännölliset supistukset ja olet neljä senttiä auki."
Anteeks synnytäksmä? Enkä tunne mitään??
Näin se vaan oli.
Klo  12 Lääkäri puhkaisi kalvot ja sain ilokaasua ja spinaalipuudutuksen.
klo oli jotain 15.30 kun sanoin kätilölle että hei nyt tuntuu kyllä että sieltä tulee jotain.
"Joo siellä vauvan pää on sanoi kätilö jonka piti pyytää vielä kollega avuksi.
kolme ponnistusta ja vauva oli ulkona.
Oli kyllä ihanne synnytys.
Ensimmöisen synnytyksen jälkeen tämä ei kyllä tuntunut missään.
Poikahan sieltä tuli 3.660 kg.
Päästiin jopaa seuraavana päivänä kotiin.

Kaksi ääripää synnytystä.
Minkäköhänlainen tämä sitten on?
Ehdinköhän sairaalaan?
Yli aikaa tämäkin menee koska esikoisen kanssa meni kaksi viikko yli ja kuopuksen kanssa 12 päivää yli.. JÄNNÄÄÄÄÄÄ...

..RV 31+3 Äitiyspolikliniikka..

Eilen puhelin soi ja kätilö soitti ja kertoi että minulle oli varattu aika äitiys poliklinikalle seuraavalle päivälle klo 11.
Tänään aamulla kun saavuin paikalle minut pistettiin heti sydänkäyrään jossa kuuneltiin lintusen sydän ääniä..
Ne kulkivat komeasti 120-140 tienoilla kun hän nukkui.
Herättyään sydänäänet pomppasivat 140-160.
Käyrässä joudun makaamaan 45 minuuttia lintusen hyvien unenlahjojen takia. :)
Toivottavasti nuo unenlahjat kestävät vielä vauva aikaankin asti.
Kätilö siinä samalla katsoi verenpaineeni joka oli 106/66 ja verensokerini oli 5,0.
Hän myös antoi vinon pinon lappuja jossa kerrottiin mitä saan syödä ja mitä en saa syödä.
Kuinka paljon päivässä syödään ja kuinka usein.
Käyrän jälkeen minut passitettiin lääkärin luokse joka katsoi kohdunkaulan tilanteen, lapsen tarjonnan ja koon.
Kohdun kaula oli pehmentynyt ja lyhentynyt.  (Jäljellä 2cm)
Lapsi oli poikkitilassa. ¨
Jonka takia sf mitta oli varmastikkin pysynyt samana.
Aikaisemmin nimittäin hän oli siellä raivotarjonnassa eli pää alaspäin.
Koko arvio menee keskikäyrällä.
Pienokaisemme paino arvio oli 1740 grammaa.
Lopuksi lääkäri vielä kysyi haluammeko tietää lapsen sukupuolen.
Sen verran olen oppinut tässä että jos ultrassa kysytään haluammeko tietää sukupuolen kyllä siellä silloin selvä poika on.
Lääkäri näytti ultralla pikkuisen pippelin ja kivekset.
Kai se on sitten vaan uskottava kun kaksi kätilöä ja lääkäri on ultrassa sanonut lintusemme olevan poika.
Lääkäri piti minulle myös luennon sokerin syönnistä ja kertoi kuinka tärkeä on pysyä annetussa dietissä.
Vaikka itse kyllä olen sitä mieltä että en ole paljoa sokeria syönyt.
Suurin paheeni on hedelmät ja mysli.
No pidetään dietistä kiinni ja katsotaan mitä parin viikon päästä äitiyspolilla sanotaan.
Kai se on vaan taivuttava insuliiniin jos ei dietit auta.
Parempihan se vauvalle on.

..Raskausviikko 31 osa2/2.. Neuvolan jälkipuintia..

Nonniin terveisiä neuvolasta..!
Ihmeteltiin sokerin heittoja ja painon junnaamista.
Yritin kovasti selittää että aikasemmin oli niiin kovat turvotukset että painoa tuli liikaa mutta nyt ei ole turvotuksia joten paino on pysynyt samana.
Ei kelvannut selitykseksi neuvola tädille.
Painoa tosiaan oli viime neuvola reissun jälkeen tullut huimat 250grammaa.
Verenpaine oli 106/66
HB 126!! (Törkeen hyvä mun mielestä vaikka väsymys on kova!)
Vauvan sydämen syke oli 130

Noh kun mitattiin vatsan ympärys (101) ja sf mitta 26
Huomattiin että SF mitta oli sama kuin viime kerralla ja vatsan ympärys oli kutistunut 2 cm
päätti neuvola täti kirjoittaa minulle lähetteen äitiys poliklinikalle .
Ei kuulemma oli normaalia että sokerit on korkealla mutta lapsi ei kasva niin nopeasti.
Varsinkin kun on kaks "isompaa" lasta aikaisemmin.
"Saat miettiä mitä sitten teet.." Sanoi neuvolatäti.
Mitäköhän hän sillä tarkoitti..
Tarkoittikohan hän synnytys tapaa vai mitä?
Tässähän menee pieni ihminen ihan sekaisin.
Vaikka tosiaan olen sisäisesti onnellinen että paino ei ollut noussut.
Mutta eikö se sitten ole normaalia?
Pitäisikö siitä huolestua?
Noh ainakin lohduttaa se hiukan että tiedän pääseväni paino arvio ultraan ja saan kuulla tuleeko meille jättiläis vauva .. :D Vaikka vahvasti epäilen sitä.

..Raskausviikko 31 osa 1/2..

Tässä istun aamukahvini kanssa ja kello on 9.30.
Väsyttää..
Kahteen viimeiseen päivään en ole tehnyt muuta kuin nukkunut.
Aamulla heräsin klo 6 laitoin pojat valmiiksi päiväkoti päivä varten.
Mittasin samalla paasto sokeri arvon.
Joka näytti huikeat 5.9. Ihmettelin kovasti koska olin mennyt nukkumaan klo 22 ja sitä ennen syönyt jotain pientä.
Muistin myös eilisen aamun mittauksen jonka lukema oli 5.8.
Nyt on pakko skarppaa.
Tässä kahvia juodessani tajusin tämän toisen kupin olevan ainoa aamupalani.
Ajatuskin siitä että laittaisin jotain kiinteää suuhuni saa minut voimaan pahoin.
Tänään kuitenkin on neuvola päivä.
Siksi kirjoitan kahdessa osassa.
Se että pitäisi syödä aamiainen, lounas, päivällinen , välipala ja iltapala saa mit ihmettelemään että miten muka voi syödä niin paljoa? Päivässähän ei riitä tunnit noihin kaikkiin.
Itse en ainakaan pystyisi.
Mutta miten paino voi vain nousta nousemistaan jos ei syö paljoa? Sokeritkin heittelee ihan miten sattuu
Noh palaillaan sitten illemmalla kun kerron neuvola kuulumisia.

..Rv29+6..

Potkii, kääntyy, vääntyy ja puskee.
Sitä meidän pieni lintu touhuaa päivät pitkät.
Onhan se kiva kun tuntee pienen liikkuvan.
Välillä kuitenkin tuntuu että kaikki sisuskalut puskee ulos.
Jos ei keuhkot ja kylkiluut niin sitten virtsa rakko..

Sokeria olen nyt seurannut melkeinpä päivittäin.
Paasto arvo on aino kun on ollut koholla.
Raja on 5,5 ja itsellä se vaihtelee 5,4-5,7 välillä.
Usein se on aamuisin ollut 5,7 vaikka olenkin ollut syömättä yli kaksitoista tuntia.
Se ei vaikuta lupaavalta.
Nyt täytyy vain katsoa mitä suuhunsa laittaa ja yrittää liikkua.
Tietysti nyt tänään on ollut sateinen päivä eikä ole oikein ulos päässyt.
Huomenna sunnittelin menevän salille ensimmäistä kertaa muutamaan kuukauteen.
Meinasin alottaa kevyesti vain crosstrainerilla ja käsi painoilla.
Kunhan saisi peruskunnon takaisin hyväksi.
En ole uskaltanut liikkua paljoa sen verenvuoto episodin jälkeen.
Nyt olo on aika hyvä vähän väsynyt vaan.
Mutta olen napsinut taas obsidania ja raskausvitamiineja.

Huomenna on tasan 30 viikkoa takana ja 31 viikko käynnistyy..
Minne se aika oikeesti menee?
Ihemettelenpä vaan.
Vaikka tää kotona olo ei yhtään sovi mulle niin onhan se ollut ihana touhuta
poikien kanssa kotona ilman mitään kiirettä.
Viikon päästä heillä alkaakin sitten päiväkoti.
Sitähän he jo odottavat. :)

Tänään yritin metsästää edullisia äitiys vaatteita mutta tuloksetta.
Saan vaan ruveta käyttää mieheni vaatteita..

Eipähän mulla muuta.

P.S En ole vieläkään saanut masukuvaa otettua koska en ole sen tyypinen.
Itse en pidä raskausajan kehostani.
Se ei ole mitenkään kaunis.
Olisihan se kiva ikuistaa...

RASKAUSVIIKKO 29+0

Viikko 30 lähtee käyntiin.
En ole vielä tiedoistanut sitä että kohtahan alkaa laskettupäivä olla käsillä.
Pikkuinen lintu siellä pyristeleee siipiään ja muistuttelee olemassa olostaan joka päivä.

Viime maanantaina kävin sokerirasitus testissä joka taas näytti paasto arvon olevan liian korkea.
Samoin on ollut kahdessa edellisessäkin raskaudessa.

Neuvolassakin kävin maanantaina pari tuntia rasituksen jälkeen.
Sieltä sain verensokeri mittarin.
Muuten kaikki näytti olevan suht kunnossa ..
Tiivistettynä : Verenpaine 106/67 joka on hiukan liian matala,
HB119 joka sekin hiukan liian matala,
Sf mitta 26 ja vauvan sydämen syke 145 <3
Painoa oli taas tullut ja vaudilla joka pistää harmittamaan koska mielestäni en syö suuria määriä.
Saatika herkuttele mitenkään normaalia enempää. 8kg tullu raskauden alusta.
Kai osa syynä siihen kamalat turvotukset joita tämä helle ei ainakaan ole auttanut.
Niin ja tietysti tämä raskausajandiabetes.
Yrittää vaan liikkua ja juoda paljon.. Luulis sen auttavan asiaa.

Muutaman viikon päästä on taas neuvola koska olen mittaillut päivittäin sokereitani ja katsotaan tarvitseeko mitään jatkotoimen piteitä.
Ajattelin pyytäää silloin että jos pääsisin painoarvio ultraan.
On vauvan koko ruvennut mietityttämään.
Varsinkin kun esikoiseni painoi 3,9 kg kuopukseni painoi kuitenkin vain 3,6kg.

Piti näin tasaviikon kunniaks ottaa ensimmäinen masukuva mutta en sitten jaksanut.
:D Katsotaan illemmalla kun vatsa on suurimmillaan.

P.s. Olen kärsinyt oudoista käsi puutumisista vaikka selkäni ei ole ollut mitenkään jumissa mutta kädet puutuvat usein. :o
Olen tätä neuvolassakin ihmetellyt mutta hän ei osannut sanoa että mistä johtuu. .

Supistelua ja supistelua..

Viime viikolla oli neuvola.¨
Kaikki oli kunnossa.
Sydänkin löi 155 <3
Verenpaine oli laskenut taas sopivan alas ja
hemoglobiini noussut hiukan. (119)
Paino kuitenkin oli noussut taas liikaa.
Tällä viikolla olen kuitenkin ollut todella väsynyt ja supistuksia on tullut pitkin päiviä.
Jotkut niistä ovat olleet erittäin epämieluttavia.
Mikään asennon vaihto ei ole auttanut.
Joskus supistaa maatessakin.
Väsymys on taas vaivannut kovin joten olen napsinut vitamiineja ja rauta pillereitä.

Eihän se paino nousisi niin paljoa jos liikkuisi enemmän.
Mites sit liikut ku et jaksa tehä mitään?
Tekisi mieli vaan nukkua.
Vaikka nukunkin 8-10h yössä niin sekään ei riiitä.
Kai sitä on vaan saatava itseään niskasta kiinni ja lähteä edes kävelylle.
Moni varmasti ajattelee että miksi en vaan lähde ulos tai liiku.
Tässä olen kolmea eri työtä tehnyt osittain päällekkäin ja käynyt kerran - kaks kertaa viikossa salilla.
Näin se sitten kostautuu.
Motivaatio on kadonnut, ympäri vuorokautinen väsymys on iskenyt päälle, eikä mikäään maistu..
Onneksi kohta kesä on loppu ja loma alkaa. :)
Ehkä sitten osaisin keskittyä kaikkeen tärkeään.
Olen ollut viime aikoina kovin itsekäs ja se tuntuu niin pahalta.
Ehkä saan vielä anteeksi.
Itsekkyyteni ansiosta minulla on enään vaan työ ja perhe..
Täytyy keskittyä niihin paremmin eikä vaan märehtiä omia ongelmia ..

Asiasta kukkaruukkuun .....: TÄNÄÄN OLI PIKKUISELLA LINNULLA PIKKUINEN HIKKA <3

Laskettuun päivään enään 16viikkoa.. :o MIHIN TÄÄ AIKA MENEE???
nyt siis viikko 24 menossa.. :)

21+0 ja ultra

Tänään oli rakenne ultra.
Jännitin ensimmäistä kertaa eläissäni tätä ultraa.
Kahden ensimmäisen kanssa se ei ollut niin jännittävää kun tällä kertaa.
En tiedä mistä se johtui.
Kai jännitin sitä haluaakohan hän kertoa minulle kunpi hän on tyttö vai poika.
Mielessäni olen koko ajan ajatellut että "tämä on niin erillainen raskaus kuin aikaisemmat tämän täytyy olla tyttö.

Kaikki oli hyvin.
Sisäelimet olivat sisällä.
Aivojen lohkot näkyivät.
Sydän näytti hyvältä.
Samoin suu jossa oli sormet. (Näyttivät maistuvan) :D
Sieraimet olivat ehjät.
Vatsapeitteet olivat kiinni.
Napanuora oli kunnossa ja meni jalkojen välistä.
Aivan! Siellähän roikkui jotain muutakin kun vain napanuora.
"Kyllähän täällä muutakin näyttäisi roikkuvan että taitaa sieltä se kolmas poika tulla" sanoi kätilö.
En voinut kuin nauraa mutta samalla tunsin silmistäni valuvan kyyneleet.
Helpotuksen kyyneleet vauva voi hyvin ja kohta olen kolmen poika lapsen äiti.
Nauratti ja itketti.
Oli onnellinen olo.

Toisaalta muistan kun odottaessani Rasmusta kätilö sanoi "Ei täällä kyllä mitään pippeliä näy".
Neuvola täti povaili tyttöä ja sydän äänet + vatsan muoto povailivat tyttöä.
Itse tiesin kuitenkin odottavani poikaa.
Joten kaikki on mahdollista.

Katsellessani ultra kuvaa näin pienen lintusen makaavan vatsassani ja maistelevan sormiaan.
Kielikin suun ulkopuolella kävi muutamaan kertaan ihmettelin kovasti kun kätilö sanoi että "tämä kuva on vähän sumea kun sinulla on istukka siinä edessä".
Mitä kaikkea olisin nähnytkään jos istukka ei olisi etuseinämässä.

Nyt kun ultra on alta pois ja on menty yli puolenvälin, vauva voi hyvin niin pitäisi lähteä ostamaan kaikkea tarpeellista.
Raha tilanne kun on vähän heikko niin pitäisi vähän kirpputoreja kiertää.
Autoistuin kyllä meillä on mutta siihen se sitten jääkin.
Jos ottaisi tavoitteeksi ostaa ainakin yhden asian kuukaudessa.
Esim tässä kuussa rattaat ja seuraavassa kuussa sitteri ja jne jne.

Eipähän tässä muuta tällä kertaa..

Ainiin paitsi että minulta poistettiin kaksi vuotta sitten hyvälaatuinen kasvain rinnasta. Nyt raskauden aikana arven viereen on tullut iso patti.
Sain näyttää sitä tänään lääkärille mutta hän vain kertoi maitorauhasista jne.
Katsotaan mihin tämä kehkeytyy.
Keskimmäisen lapsen kanssa kasvain esti maidon tulon jolloin maito tukkeutui kasvaimen ulkopuolelle aiheuttaen useita rintatulehduksia.
Kysyin haittaako arpi kudos maidon tuloa mutta siihen lääkäri ei osannut vastata.
Hän totesi vain että jos vielä vaivaa ota yhteys terveyskeskukseen...
Jutst että niin hyvin sain taas asiat selville.

Kiitti hei!

Raskauden puoliväli..

Raskauden puoliväli on ohitettu tiistaina.
Nyt siis menossa 20+3.
Ensin tuli olo: että ihanaa nyt pitäis pahin olla ohitse.
Olin väärässä.
Kovin paljon turrvotusta ja pahoinvointia joka ajoittuu eniten iltaan.
Väsymyskin on lisääntynyt taas.
Vatsa on kasvanut viikossa niin että en omista enään housuja jotka menisivät kiinni.
Joten tänään kävin housu ostoksilla.
Kamala tunne kun juuri on pudottanut painoa yli kymmenen kiloa ja nyt ne kaikki on tulleet takaisin.
Ensi kesänä kyllä meinaan olla taas vaihteeks bikini kunnossa. (Toive ajattelua)

Tämä tunteiden myrsky on kamalaa.
Hormoonit on ihan sekasin eikä tiedä mitä ajatella mistäkin.
Ei ole  ketään kelle puhua.
Olis kiva vaan pölistä kaikkee turhaa.
Ikävä kyllä ei tällä hetkellä ole ketään.
Yritän tehdä vähän enemmän töitä taas että saisin muuta ajateltavaa.

Vakityöpaikassa on töitä enää kuusi viikkoa jonka jälkeen alkaa omaloma.
Oman loman jälkeen kesäloma, kesäloman jälkeen talviloma ja sitten äitiysloma.
Niin se aika menee vauhdilla.
Vakituisen työn ohella teen eräässä ihanassa satamaravintolassa keittiö hommia.
Mutta vain joka toinen viikonloppu ettei kävisi raskaaksi.

Asiasta kukkaruukkuun tiistaina on rakenne ultra.
Jännittää ihan kamalasti onko siellä kaikki hyvin..
Tahtoisikohan hän näyttää kumpaa sukupuolta hän on. :)
Itse olen kuvitellut koko ajan että siellä on pieni tyttö koska tämä raskaus on ollut todellakin erillainen kuin ne muut.
Mutta jokainen raskaus on erilainen.
Pääasia että lapsi on terve.
No palaillaan sitten ensi viikolla kun ultrassa on käyty.

P.s. Tunsin viikon alussa ensimmäiset "potkut". Hymyilytti kyllä <3

Valituksia ja valituksia..

Jäänyt blogin kirjoittelu hetkeksi.
Olo on ollut sekava, huono ja väsynyt.
Olen nukkunut paljon eikä sekään tunnu riittävän.
Olen kärisnyt alilämmöstä.
Pahimmillaan se on huidellut 35.0..
Raskaus viikkoja on nyt 18+4

Viime viikolla oli Neuvola ja lääkärin tarkastus.
Sekään ei mennyt ihan kuin strömssössä.
Verenpaine oli korkea.
Vaikka minullla on aina ollut todella matala verenpaine.
Ensimmäistä kertaa elämässäni se oli näin korkea.
Hemoglobiini taas vuorostaan oli matala.
Joka johtui varmasti siitä että jouduin jättämään raskausajan vitamiinit pois kun
epäilin niiden aiheuttavan oksentelua.
Hemoglobiini siis oli 112.
Nyt kuitenkin napsin taas vitamiineja ja rauta pillereitä jos vaikka olo kohenisi.

Painoa oli tullut aivan liikaa.
Joka taas johtuu siitä että lopetin liikkumisen kokonaan verenvuotojen alettua.
Nyt kuitenkaan en ole kahteen viikkoon vuotanut joten uskallaudun varmastikkin kohta taas salille tai lenkki polulle kun saisin vaan oloni kohentumaan.
Painoa on siis kertynyt koko raskauden aikana kuusi kiloa.
Kohta alkaa oma tavoite raja paukkumaan vastaan.
Lääkäri setäkään ei uskonut kaiken olevan hyvin joten otettiin taas viljelynäytteitä sun muita.

Tässä raskaudessa tuntuu kaikki ongelmat tulevan vastaan.
En kuitenkaan ihan näin pienestä lannistu.
Kohta mennään jo kuitenkin puolessa välissä eikä raskaus vielä näy paljoa ulos päin.

Liikkeitä en ole tuntenut muutamaan viikkoon mutta se johtuu varmastikkin siitä että istukka on etuseinämässä ja lapsi kovin alhaalla.

Eipähän tässä ole paljoa muuta kerrottavaa vaikka tässäkin oli jo paljon pienessä paketissa.

Mielikuvitus liitelee. . .

Tänään oli neuvola nr.2 jossa kaikki arvot tarkistettiin ja hyvältähän ne näytti.
Paino kuitenkin on noussut jo muutaman kilon.
Neuvola tätihän siitä kauhistuneena kirjoitti lähetteen sokeri rasitus testiin.
Minullahan on ollut molemmissa aikasemmissa raskauksissa raskausajan diabetes. (White A)
Itse testejä kammolla muistelen.
Syömättä ja juomatta 12h tuntia.
Sitten otetaan verikokeet ja juodaan pari desia paksua sokeri vettä.
Odotellaan tunti ja otetaan lisää verikokeita.
Odotellaan toinenkin tunti voidaan pahoin ja vielä puristetaan verta.
Tämän jälkeen vasta saa juoda ja syödä.
Siinä vaiheessa vesi on taivaallista mutta syötävä ei maistu.

Neuvolassa katsottiin kohdun sijainti joka oli mielestäni jo aika korkealla. (n. 8cm navan alapuolella)
Vauva kuitenkin oli niin alhaalla kuin voi olla.
Neuvola täti sitä vähän ihmetteli ja pohdiskeli.
Sitten muistin että kun olin ultrassa niin siinä näkyi vauvan yläpuolella notko.
Eli musta kohta joka näytti siltä että sikiö pussia painoi jokin,
Lääkäri kuitenkin silloin sanoi että ei siinä varmaan mitään ole.
Itse kuitenkin nyt rupesin miettimään kaikennäköiset teoriat päässäni.
Onneksi huomenna kuitenkin on kontrolli käynti ja nähdään onko siellä kaikki hyvin.
Neuvolassa kun kuunteltiin sykkeet ne huitelivat 155 tienoilla.
Siinä jo pystyin huokaisemaan helpotuksesta.

Raskaus viikot 14-15 itkua ja harmitusta

Viikkoja oli tuolloin 14+1 kun aamulla heräsin ja huomasin että olin vuotanut verta. 

Paniikki kiiri kurkkuuni. 

Onko kaikki hyvin?

Mistä tämä johtuu?

MITÄ MÄ NYT TEET???

Töihin oli kuitenkin mentävä. 

Levottomasti tein aamu toimet.

Itkua yritin pidätellä. 

Töihin kun pääsin ravasin vessassa tarkastamassa koko ajan että tuleeko sieltä mitään.

Mitä nyt tapahtuu??

Laitoin esimiehelleni viestin että joutuisin luultavasti käymään päivällä lääkärissä.

Päätin kuitenkin soittaa polikliniikalle että he neuvoisivat että mitä tekisin.

Vastaus kuitenkaan et auttanut vaan pahensi asiaa.

Puhelu polikliniikalle

Minä: Moi! Mietin vaan että mitä mun kannattais tehä kun olen viikolla 14+1 ja vuodan verta?

Sairaanhoitaja: No sä oot vasta niin alussa että  jos luonto on päättänyt että raskaus päättyy nyt niin sille ei voi tehä mitään se menee sit kesken. Joissain raskauksissa on ihan normaalia vuotaa verta.

Minä: Mistä kummasta mä nyt sit tiedän että onko tää normaalia vai että onko tää nyt keskenmeno?

Sairaanhoitaja: Soita neuvolaan ja kysy neuvoa sieltä.

Minä: No soitan sinne sitten kiitos!

Puhelu neuvolaan

Minä: Moi! Mietin vaan että mitä mun kannattais tehä kun olen viikolla 14+1 ja vuodan verta?

Neuvola: Joo olis parempi että soittaisit suoraan äitiyspoliklinikalle annan puhelinnumeron sinne odota hetkinen..

Sain loppujen lopuksi ajan naistentautien osastolle ultaan. Jossa ultrattiin ja ultrattiin ja ultrattiin.

Sikiöllä oli kaikki hyvin.

Verenvuodon lähdettä ei löytynyt.

Lääkäri sanoi että voi olla alkava keskenmeno mutta merkkejä siitä ei löytynyt.

Päätä alkoi särkeä joten menin sairaalasta suoraan kotiin nukkumaan.

Kun heräsin vuosin taas ja paljon. 

Soitin äitiyspoliklinikalle he pyysivät tulemaan heti.. 

Ultrattiin ja sikiöllä oli kaikki hyvin. Paikat oli kiinni ja kiinteät. Ei merkkejä tulevasta keskenmenosta mutta ei löytynyt vuodon lähdettä. Lääkäri pyysi toisen lääkärin ja samat sanat sieltäkin ei löydy selvää lähdettä.

Tässä nyt on jännätty onko siellä ketään kun vuotokin on loppunut. 

Ostin käytetyn koti dopplerin että kuulisin sykkiikö siellä kenenkään muun sydän kuin minun. 

Puoli tuntia etsin ja etsin vihdoin löysin pienen sydämen kovan sykkeen. 

Helpotus oli suuri. 

Ylihuomenna on toinen neuvola jossa kuunnellaan oikealla dopplerilla että onko sielä ketään. 

Torstaina on kontrolli ultra jossa myös katsotaan että onko kaikki hyvin.

Asiasta kukkaruukkuun. 

Olen alkanut tuntea pienen pieni liikkeitä alavatsallani. 

Kuin pieni lintu siellä siipiään räpyttelisi. Viikkojakin on huomenna jo 15. :) 

On tämä niin ihmeellistä aikaa. Jokin pienen pieni kasvaa sisälläni. 

Ensimmäinen raskaus kolmannes tiivistettynä..

Nonniin..
Aloitan tämän blogin kirjoittamisen koska tiedän että kaikkia ei kiinnosta raskausajan hömpötykset.
Joten en viitsi facebookkiin kirjoitella vaan kerään niitä kasaan ja kirjoitan sitten niistä asioista blogiini.
Voisin vaikka aloittaa sillä että kerron vähän ensimmäisestä raskauskolmanneksestani.
Raskaustestin tein helmikuun alussa ja todellakin olin yllättynyt tätä nimittäin ei oltu suunniteltu mutta vauva on meille aina tervetullut.
Meillähän on jo kaksi poikaa 4vuotias ja 2.5vuotias.

Ensimmäiset kuukaudet ovat olleet raskaita.
Raskaampia kuin aikaisemmissa raskauksissa.
(Kyllä tiedän että jokainen raskaus on erillainen mutta itselläni kaksi aikaisempaa raskautta ovat olleet samankaltaisia).
Tässä raskaudessa olen kuitenkin voinut pahoin ja todella pahoin!
Kamalia migreeni kohtauksiakin olen saanut kärsiä.
Tuntuu kuin olisin nukkunut enimmäiset kuukaudet.
Koska olen ollut todella väsynyt.
Nukkunut 8-10h yö unia ja muutaman tunnin päikkäreitä..

Raskaus ajan pahoinvointi helpotti vasta viikolla 13 kun kävin niskapoimuseulonnassa.
Niskapoimuseulonta on kyllä mielenkiintoinen tutkimus.
Siinä mitataan sikiön niska turvotus jotta voitaisiin laskea Down sydrooman riskit.
Ensimmäisessä raskaudessa sikiön niskaturvotus oli 0,4
Toisessa raskaudessa 0,96
Nyt kolmannessa raskaudessa 1,6
Joka on mielestäni paljon enemmän kuin näissä ensimmäisissä.
Raja kuitenkin oli kuulemma 3.
Joten riskiä ei ole.

Ensimmäinen kuva pikkuisesta linnusta.. <3 Toinen on niiin pieni ja viaton.

Neuvolassa en ole käynyt kun vasta kerran jotenka sieltä ei ole kuulumisia.