..Pohdintaa..

Tässä kun on ollut aikaa miettiä olenkin kovasti mietiskellyt tulevaa synnytystä.. (juu taas)
Kun joka puolella lukee että supistuksien väli on oltava tämä ja pitää olla kotona näin ja näin kauan ennen kun lähdetään sairaalaan.
Mutta. mitä kun sairaalaan on tunnin ajomatka?
Mitä kun aikaisemmat synnytykset ovat olleet "nopeita"?
Onko tämä nopeampi kuin edellinen vähän alle 4h synnytys?
Mistäs sitten tiedän koska pitää lähteä?
Viimeksikin oli kivuttomia supistuksia ja silti minulle sanottiin että synnytän nyt. .
Miten käy tällä kerralla?
Huoh.!
Tää on kyl niin jännittävää aikaa että mä en kestä.
Kaikista kauheinta on ajatella että en saisi kehenkään yhteyttä.
Olisin poikien kanssa kotona eikä kukaan vastaisi puhelimeen..
Mitä mä sitten tekisin?
Oon yritänyt suunnitella äkkilähtöjä.
Vara suunnitelmia.
Mutta missään ei oo mitään järkee.
Noh täytyy  vaan ajatella että kyllä kaikki järjestyy..
Synnytetään sitten tohon 25 varrelle tai kotio.

..Rv 35 ja neuvola kuulumisia. . .

Kaikki neuvolassa oli ok!
Painoa oli tullut ihan riittävästi mutta ei paljoa.
Verenpaine oli 111/63 eli hyvä.
HB 118 joka oli hiukan matala joten rauta kuuri pitäisi taas ottaa.
Vauvan sydämen syke oli 140
SF 31,5/103 joten keskikäyrällä mennään..

Tänään huomasin miten ihminen mielessään vääristelee asioita.
Tuntuu että tämä raskaus on ollut vaikeampi kuin muut.
Tuntuu että tässä raskaudessa vatsa olisi pienempi kuin edellisissä.
Totuus taitaa olla toinen.
Kun katselee aikaisempia neuvola kortteja niin ainakin painoa on vähemmän ollut muissa raskauksissa kun tässä. SF mitta sama.
Paino arviot ovat olleet suunnilleen samat.

Olo on kyllä nyt ollut tosi hyvä,
Mitä nyt liitoskivut näyttävät itseään rankan päivän päätteeksi jolloin on vaikea liikkua.
Mutta ei ole ollu pahoinvointia tai väsymystä.
Vaikka nukuin päikkärit tänään.
Mutta se oli ihan toisenlainen väsymys. :D
Supistuksia kyllä tulee ja menee joten pyysin neuvolaan tänään lääkäri käynti ajan.
Joten kahden viikon päästä olisi lääkäri aika.
Noh kaikki valtakunnassa toistaiseksi hyvin.
Näihin puheisiin ja tunnelmiin.
Tack och adjöö! ;)

..Rv34+5 ostoksia..

Tämä päivä meni shoppailessa.
Ostin lintuselle bodyn, hupparin, housut, sukat, pipon ja haalarit.

Vaipatkin on ostettu valmiiksi ja muutkin tarvikkeet.
Alan olemaan aika valmis.
Vatsakin alkaa näyttää jo ihan valmiilta.
Se onkuin tähtikartta.
Vanhat arvet ovat auenneet ja jopa yksi uusi arpi on tullut mukaan tähän tähti kuvioon.
(Poikittain menevä raita on kyllä sitten mamma pöksyistä jäänyt painauma. :D )

Olen muuten nähnyt usein unta että lintusemme on syntyessään olllutkin tyttö.

Vaikka monta kertaa olen kuullut että hän olisi poika.

Mutta joka kerta unessani hän on ollutkin tyttö.

Ihanaa kun ensiviikolla on 35viikkoa täynnä eikä tarvitse pelätä että vauva tulisi liian aikaisin. 

Lääkäri sanoi että 35 viikkoa kun on täynnä meidän pieni lintunen olisi valmis tulemaan tähän maailmaan. 

Odotan innolla.

Varsinkin kun kroppa alkaa olemaan ihan valmis. 

Tiistaina taas neuvolaan eli silloin palailen uudelleen. :) 

..Kuvia RV 34+1..

Nonniin taas vähän puhelin kuvia..
Huomenna voisin ottaa järkkärin ja pyytää miestä nappaamaan muutaman kuvan.
Nyt kun itse on niin laiska niin ei oo saanu oikeen kuvan kuvaa..
Vaikka toisaalta onhan se aika tyhmäää napsia kuvia kun on paksuimmillaan.
Mutta onpahan ainakin motivaatiota karistaa raskauskilot sitten pois.

Siinä se nyt möllöttelee mun pikku pötsi.. :) 

Tosiaan raskausviikkoja on takana 34+1

..Raskausviikko 34.. Tunteiden purkua..

Tänään on hormoonit sekasin päivä,
Voi myös johtua siitä että en tee päivisin muuta kun nukun.
Nyt kahteen yöhön en ole nukkunut eikä se johdu liioista yö unista.
Vaan kamalista vatsa krampeista.
En ole varma ovatko ne supistuksia vai liitos kipuja vai mitäköhän ovat.
Paljon niitä tulee ja ovat niin saatanan kipeitä.
Ne tulevat vain öisin.
Vauva liikkuu ja pyörii vatsassa kovin..
Väilillä täytyy miettiä miten päin olla.
Tänään kyllä kun kannoin kauppa kasseja niin vatsa oli niin pinkeä että..

Viikon päästä olis taas neuvola.
Odotan sitä jo innolla koska tuntuu että vatsa ei kasva JOKA EI SINÄNSÄ HAITTAA mutta
kyllä raskaus mahan pitää näyttää siltä että on raskaana.
Noooh eipähän mulla muuta,, Kiitos hej!

..Rv 33+1 äitiyspolikliniikka..

Nonnniin. Nyt on käyty sitten kontrollissa ja kaikki oli kuulemma hienosti. Sairaslomaa kuitenkin olisin saanut jos töissä olisin ollut. Vauva liikkui niin vahdilla että sydänkäyrässä makasin tunnin.
Kohdun kaula oli lyhentynyt 1,8centttiin mutta vauva oli kasvanut hienosti. Painoa oli jo huimat 2,100kg mutta ihan keskikäyrällä mentiin. Sokerit oli tarpeeksi hyvät ei kuulemma liian korkeat.
Vauvan sydän pamppaili 100-180 :D
Pää oli kiinnittynyt jo lähtökuoppiin joten ruhallisesti piti kuulemma ainakin viikolle 35 olla mutta kun kaksi aikaisempaa lasta mennyt yli ei tällkään vielä sitten kiire ole.
Ensimmäistä kertaa ultrassa erotin lapsen hiukset jotka heiluivat lapsiveden mukana. Samalla hän käänsi pätään suoraan ultraa kohti ja näin tämän pienen lintusen kasvot jotka näyttivät hamuavan jo jotain. Kätilö ja lääkärin purskahtivat nauramaan.
Oli kuulemma huvittavan näköistä.
Oli jo ihan valmis vauva <3
Odotan jo kovasti ensikohtaamistamme <3

..TERVETULOA RASKAUSVIIKKO NR 33! (Synnytystarinoita) ..

:) NONNNIIIIN!
Tänän aamuna otettu elämäni ensimäinen masu kuva.










Huono ja suttunen kuva mutta saa nyt kelvata.. :D
Tänään tosiaan on 33 raskausviikkoa takana.
Huomenna on aika äitiyspoliklinikalle ja taidanpa saada insuliinit..
Olen noudattanut ruoka ohjeita.
Tässä on kyllä ollut jo viikon verran kova flunssa päällä enkä ole ihan niin usein syönyt.
Mutta en ole sokereita syönyt ja katsonut tarkkaan mitä suuhuni olen laittanut.
Silti sokerit ovat aamuisin 5.4-5.9.
Noh on vaan ajateltava lapsen parasta.
Nyt on ollut aikaa ajatella tulevaa.
Tämä on niin outoa kun olen ihan järjellä ajatellut tulevaa synnytystäkin.
Esikoisen kanssa ei sitä osannut ajatella.
Sitä odotti kauhulla.
Kamalan ensimmäisen synnytyksen jälkeen ODOTIN TODELLAKIN KAUHULLA seuraavaa synnytystä..

Ensimmäinen synnytys :
Päivällä 12.1.2010 noin klo 11 aikaan alkoi limatulppa irtoamaan ja samalla alkoi suht kivuttomat säännölliset supistukset. odottelin klo 17,30 asti kunnes supistukset muuttuivat vähän kivuliaammiksi. Sairaalassa minut passitettiin kävelylle.
Kävely lenkin aikana kipu hyppäsi kyllä jonnekkin uudelle asteikolle.
Pääsin synnytys saliin mutta en ollut kuin neljä senttiä auki.
Menin kylpyyn mutta se ei kyllä auttanut mitään .. Tuntui kuin kipu olisi vain pahentunut.
N. klo 23 sain epiduraalin jonka jälkeen kaikki vähän sumeni. Kivut olivat jatkuvia mutta supistuksia en tuntenut .
Klo  02 Vedet menivät ja olin kymmenen senttiä auki. En vieläkään tuntenut supistuksia.
ktilöt huusivat että ponnista ponnista! Mitäs siinä ponnistan? En tuntenut mitään..
03.07 Syntyi maailmaan potra poika. Paino oli 3.970kg
Istukka ei meinannut irrota millään. Sitten kun sen irtosi kätilö sanoi että istukka oli repaleinen mutta kokonainen.
Synnytyksen jälkeen olin todella poikki ..
Vaikka 5 päivää oltiin osastolla tuntui kuin oloni ei olisi kohentunut yhtään..
Kotiin pääsykään ei auttanut.
Kaksi viikoa meni vauhdilla kun mieheni piti palata takasin töihin.
Soitin hänelle välillä itkien kun ei jaksa ja poika vaan huutaa (Koliikki)
Kolme viikkoa synnytyksestä alkoi helvetti.
Aloin vuotaa isoja hyytymiä (isoilla tarkoitan nyrkin kokosia.)
Soitin polille.
Sielä he snaoivat sen olevan normaalia.
Totta kai uskoin heitä.
Kuitenkin kun housut piti monta kertaa päivässä vaihtaa runsaan verenvuodon takia päätin soittaa uudelleen. Vieläkin vaan he sanoivat sen olevan normaalia.
Menin nukkumaan ja herättyäni noustessani sängystä valahti lattialle taas sellainen nyrkin kokoinen hyytymä ja runsaasti verta päätin mennä polille.
Pääsin polin ovista sisään sieltä hyökkäsi heti kolme hoitajaa ja taluttivat minut sängylle ja kysyivät miten olen niin kalpea. Kerroin heille kaiken tapahtuneen.
Hb oli 96
Lääkärikin puolentunnin odottelun jälkeen ultrasi ja totesi suuren osan istukasta olevan vielä sisälläni. Joten nopeasti minut nukutettiin ja kaavittiin.
Muistan ensimmäisen asian jonka sanoin herätessäni "Mä en hanki enään ikinä lapsia.!"
Siltä se oikeasti tuntui. En ollut nauttinut niistä viikoista tippaakaan.
Nyt jälkeen päin ajateltuna oli kyllä kamalasti sanottu mutta muistan vielä millaista se oli.
Kaavinnan jälkeen olisi tehnyt heti mieli lähteä kotiin ja tehdä vaikka mitä.
Olo oli ihana.
En ollut moneen viikkoon  tuntenut itseäni noin virkeäksi!

Toinen synnytys:  12 päivää lasketun ajan jälkeen menimme yliaikais kontrolliin.
Tuntin kuinka jännitti. Pienen pieniä supistuksia kävi vatsallani mutta en välittänyt niistä.
Kun menin sydän käyrään makaamaan naureskelin supistuksille jotka näkyivät käyrällä.
Sanoin miehelleni että kato kun on säännöllisiä.
Mentiin ultraan ja lääkäri hetken tunnusteltuaan sanoi "En voi kyllä teitä enään kotiin päästää.
Sinulla on säännölliset supistukset ja olet neljä senttiä auki."
Anteeks synnytäksmä? Enkä tunne mitään??
Näin se vaan oli.
Klo  12 Lääkäri puhkaisi kalvot ja sain ilokaasua ja spinaalipuudutuksen.
klo oli jotain 15.30 kun sanoin kätilölle että hei nyt tuntuu kyllä että sieltä tulee jotain.
"Joo siellä vauvan pää on sanoi kätilö jonka piti pyytää vielä kollega avuksi.
kolme ponnistusta ja vauva oli ulkona.
Oli kyllä ihanne synnytys.
Ensimmöisen synnytyksen jälkeen tämä ei kyllä tuntunut missään.
Poikahan sieltä tuli 3.660 kg.
Päästiin jopaa seuraavana päivänä kotiin.

Kaksi ääripää synnytystä.
Minkäköhänlainen tämä sitten on?
Ehdinköhän sairaalaan?
Yli aikaa tämäkin menee koska esikoisen kanssa meni kaksi viikko yli ja kuopuksen kanssa 12 päivää yli.. JÄNNÄÄÄÄÄÄ...