..Rv 40+2 Terveisiä neuvolsta..

"Noh. Miten voit?"
Kuuluu tuttu kysymys neuvolaan asuessani.
"Ihan hyvin" vastaan kuten aina.
Painoa oli tullut lisää mutta sen aavistinkin kun olen lähi aikoina syönyt vähän enemmän ja useammin.
Raskauden alusta painoa on tullut 12kg.
Verenpaine oli 118/70
Hieman valkuaista virtsassa.
HB127
SF mitta 31/106
Vauva oli kiinnittinyt ja valmis syntymään.
Sydän 135+

Juu valmis syntymään.
Ketään ei kuitenkaan näy eikä kuulu..
Halusin että tämä raskaus loppuisi itsestään ettei tarvistsisi ruvetä käynnistelemäään.
Seuraavaksi neuvola täti kertoikin jotain jota en olisi halunnut tietää....

"Niin sullahan oli ne sokerit korkeat.. Näytäs sitä seuranta vihkoa. Jaa et ole kirjoittanut niitä ylös. Kuinkas korkeita sulla ne on ollut? Kirjoitas tähän seuranta vihkoon parin päivän seurannat koska ensi viikolla sinulla onkin yliaikais kontrolli. He ovat nyt aikaistaneet sen viikolle 41"
Siinä tuijotin suu auki häntä.
"Oikeesti?"
Olen kyllä vieläkin siinä uskossa että vauva syntyy viikoilla 41+1 keskiviikkona.
No viimeksikin yli aikaiskontrolliin jäin kuopuksen kanssa kun kalvot puhkaistiin.
Vähän pistää masentamaan kun oma kroppa on niiin ahne että ei halua luopua pikkuisesta.
Mä vaan tykkään hautoa mun lapsia ennen kun päästän ne tähän kylmään mailmaan.
No jotain positiivista tässä käynnissä oli että vauva on kiinnittynyt ja kaikki on hyvin.
Nyt vaan lenkkeilemään ja saunomaan ja harrastamaan seksia kun minähän en käynnistykseen mene!!!

..Toiveita ja odotuksia..

Vaikka tiedän meneväni viikolla 41 asti niinkuin kahdessa edellisessäkin raskaudessa.
Hartain toiveeni on että tämä raskaus loppuisi sponttaaniin synnytykseen.
En halua että käynnistetään.
Koska ensimmäisen kanssa jouduttiin käyttää avaavaa tippaa ja toisen kanssa puhkaistiin kalvot.
Olisi niin kiva lähteä sairaalaan niin että tietää synnyttävänsä.
En ole ainakaan suunnitellut että tulisi lisää lapsia kuin tämä kolmas.
Koska haaveissani minulla olisi kolme lasta..
Toisaalta haaveissani olisi kaksi poikaa ja yksi tyttö. . :D

Tämä on kamalan tunne voimakasta aikaa..
Välillä on olo että tulis jo ja välillä on olo että kumpa se ei tulis vielä.
Olen nyt synnyttänyt niin monta kertaa tämän lapsen että luulisi sen olevan helppo synnytys.
(Unissa siis olen synnyttäny)
Pelkään kuitenkin että tästä synnytyksestä tulee pitkä ja raskas.
Olen kuitenkin kuullut että kolmas lapsi olisi helpoin synnyttää.
Varsinkin jos toinen lapsi on ollut suht helppo.

Odotan niin sitä aikaa kun saan nostaa pikkuisen sängylle viereeni.
Silittää hänen vatsaansa.
Katsoa hänen silmiinsä.
Suudella hänen otsaansa. 

Välillä on kyllä niin turhautunnut olo että tulee ihan ikävä töihin..
Välillä on myös niin yksinäistä että tekisi mieli mennä ulos ja huutaa "ONKO SIELLÄ KETÄÄN"
Mä en tiedä miten selviän.

Asiasta kukka ruukkuun..
Tänään on ollut kovin pirteä olo.
Ainoo vaan että tekee mieli syödä koko ajan ja ihan kaikkee.
Nukuin vain muutaman tunnin mutta olo on mitä mainioin. :)
Tälläistä taas tällä kertaa.. ADIOS!

..40+1..

Selvisin kuin selvisikin viime yöstä.
Ihan hirveä migreeni kohtaus yllätti minut illalla.
Kahden Panadol 500mg voima ei auttanut kuin vasta joskus aamuyöllä.
Vähän vielä kolottaa,
Luulin että kuolen.
Onneksi en.
Olen kuitenkin selvinnyt noista migreeni kohtauksista kun normaalisti niitä on kaksi per kuukausi nyt niitä ei ole ollu moneen kuukauteen.
Yritin vain lohdutella sillä itseäni .
Juu ja ne tuntemukset..
Ei mitään.
Mutta en vielä odotakkaan mitään.
Ensi viikolla vasta.. :D
Vaikka olisihan se kiva ollut Lokakuun vauva. ;)

..Rv40 eli laskettu päivä..

"No vieläkö oot raskaana?"
"Eikö sulla ole mitään tuntemuksia?"
Tässä yleisimmät kysymykset joita kuullaan tuona maagisena laskettuna päivänä.
Kuinka moni lapsi oikeasti syntyy laskettuna päivänä?
Juu siis ei mulla mitään tuntemuksia ole.
Hirveä päänsärky vain joka tuli varmasti haravoinnista.
Pieniä harjoitus supistuksia kyllä vatsalla kiristelee.
Mutta luulen poksuvani vasta viikon päästä keskiviikkona.
Eihän sitä koskaan tiedä...

..Rv 39+5..

Raskauden sanotaan kestävän plus miinus kaksi viikkoa eli vauva voi syntyä viikoilla 38-42.
Molemmat poikani ovat syntyneet viikolla 41 ja vähän päälle joten en odota liikoja.
Olen kuitenkin vähän kroppaani pistänyt koetukselle.
Kokeillut kaikkia poppakonsteja.
En kyllä siinä toivossa että hän syntyisi nyt heti paikalla.
Vaan että saisin vähän jännitystä siihen että hän voisi tulla koska vain.
Tänään olen siivonnut saunan ja saunonut ja juonut vadelmanlehti teetä.
Tämä kyllä oli jo viimeinen tee pussini.
Muuten olen juonut imetys teetä jotta tottuisin siihen makuun.
Maku on aika kitkerä mutta jollain tavalla pidän siitä.
Kroppani alkaa olemaan niin jäykkä että saunominen ei ole enään edes nautinnollista.
Olen aina pitänyt saunaa rentoutumis paikkana mutta nyt kun sieltä ei löydä hyvää asentoa en nauti siitä kyllä yhtään.
Viime yönäkin tuli käveltyä pitkiä kävely lenkkejä ja ne saivat aikaan muutaman supistuksen mutta siihen se jäi.
Vatsa on vielä korkealla joten supistukset vain auttaisivat vauvaa laskeutumaan lähtökuoppiin.
Olisi hauska kokeilla akupainantaa mutta en viitsi häiritä miestäni ja pyytää häntä hieromaan jalkojani.
Itse en niihin taivu.
Harmittaa kovasti vaikka vatsani on pieni siihen on ilmestynyt kymmeniä raskaus arpia.
Aikaisemmasta raskaudesta niitä oli vain kaksi.
Olen aina ollut sellainen että iholleni tulee helposti raskaus arpia.
Olin joskus erittäin laiha ja olen aina ollut pitkä mutta nopean pituus kasvunkin seurauksena jalkaani tuli arpia.
Sitten kun tapasin mieheni ja rakastuin lihoin vuodessa kaksikymmentä kiloa se myös jätti arvet kylkiini.
En usko ihme rasvoihin tai muihin poppakonsteihin arpien häivyttämiseksi koska aikanaanhan ne haalistuvat.
Jättävät vaan rumat urat.

Tosiaan vielä siihen "synnytyksen käynnistämiseen kotona".
Olen lukenut että seuraavat poppa konstit auttavat:
Siivous (en tiedä mitä pitäis siivota että se auttaisi.. Olen pessyt ikkunoita, lattioita,imuroinut, tiskannut, siivonnut saunan ja pessyt laittoita jopa juuriharjalla)
Seksi: Miehen siemennesteessä oli jotain sellaista joka avaa paikkoja. Luulen että tämä oikeasti auttaisi jos harrastaisi seksiä monta kertaa päivässä muutaman päivän ajan. :D
Saunominen: En tiedä kyllä että mikä siinä auttaa mihinkään. Luulisin että se toimisi enemmänkin kivunlievitykseen
Vadelman lehti tee: Juonut olen mutta en usko sen mitenkään auttaneen mihinkään. Ehkä join sitä liian vähän. Mutta nyt se on kuitenkin loppu joten sitä en enään kokeile.
Akupainanta: Jaloissa on pisteitä joita käytetään akupunktiossakin . Ne edes auttavat supistuksia ja lieventävät kipua synnytyksessä. http://www.babyidea.fi/aidille/akupainanta.html
Nätä olis kiva kokeilla ainakin tässä ennen synnytystä.
Pitkät kävelyt: No jotain supistuksia kyllä aiheuttaa mutta enemmän kipua selässä ja lantiossa.
Täytyis vaan lähteä maastoon kävelemään jos sää vaan sen sallisi.
Vaikkakin en yksin uskalla metsään lähteä.
Koirahan tietysti olis mukana mutta sinne kun jään niin sit oon siellä.. :D

Lisää "poppakonsteja" otetaan vastaan koska enempää en ole kokeillut tässä mielessä ja haluaisin oikeasti kokeilla. :)

..39+1 huolta ja ihmetystä..

Aamu yö ja heräsin siihen että oli pakko oksentaa.
Mitään ei tullut ulos.
Nousin vessan lattialta ja päästyäni ylös taas tuli oksennuksen tunne.
Mitään ei kuitenkaan tullut ulos.
Sama toistui kolmannen kerran.
En voinut huonosti mutta huone pyöri ympärilläni.
Vauvan liikkeetkin ovat paljon vaimeammat kuin yleensä.
Koko aika saa miettiä onko siellä kaikki hyvin.
Hikka hänellä oli päivällä.
Pienen pientä liikettä on tuntunut mutta hän on yleensä liikkeessä koko ajan.
Kipuilua oikealla ala vatsalla tuntuu kuin joku repeisi siellä.
Ehkä uusi raskausarpi tekee tuloaan.
Huomenna saa sitten soitella jonnekkin jos ei pikkuinen liiku enempää. .
Hohho kun stressaavaa..
Soittaisko sitten neuvolaan vai synnärille vaiko sitten ihan äitiyspoliklinikalle??

..RV39 Pesän rakennusvietti? Vai loppuraskauden stressi?..

Tässä nyt on tämä päivä mennyt "lasten hoitohuoneen" kunnostukseen valmistukseen.
Olen IHAN itse koonnut pinnasängyn ja metsästänyt osia hoitopöytään.
Omistan sellaisen Ikean hyllykön johon saa lisä osana hoito tason.
Tason löysin mutta kulmaraudat ja pultit puuttuvat.
Ilman niitä sitä ei saa kasaan.
Olen kääntänyt koko talon ylös alaisin enkä ole niitä löytänyt.
Pinnasängyn sain koottua ihan itse.
Siivonnut ja puunannut koko asunnon.
Aamulla äiti oli täällä auttamassa minua ja siirtämässä huonekaluja ja nyt illalla itse vähän viimeistellyt.
Kuitenkin kun taloudessamme asuu minun lisäkseni kaksi poikaa (3v ja 4v)
mies ja koira niin eihän tämä siistinä pysy kun korkeintaan tämän illan.
Noh "lasten hoitohuoneen" oven kuitenkin saa kiinni niin ehkäpä se pysyy siistinä.. ;)

Löysin kaupasta ihanan sisustus tarran :) 

                                Hyvä ottaa kuva ja huomata että kaikki taulut ovat vinossa.

En ole mikään kodin hengetär.
Enkä niin välitä kodinhoidosta.
Nyt on kuitenkin tullut tehtyä kaikkea pientä koko ajan.
Kyllä se sitten vaatii veronsa ja selkää kolottaa.

Onse toisaalta on ihanaa pitkän siivous päivän jälkeen kun on siisti koti, muutama kynttilä ja takka palamassa ja sauna lämpeämässä ottaa kuppi teetä ja nauttia .
Tää taitaa olla tätä mielialan vaihtelua.. :D
Ei oikein tiedä miten päin olla.
Kohta alkaa kaikki olla valmiina.
Kehto vielä makuuhuoneeseen ja hoito taso kiinni hyllyyn niin vauva saa tulla. :)

Tänään satoi muuten muutama lumihiutale ja mieli muuttui heti hyväksi .
 Tätä ollaan odotettu.

..RV38+6 Neuvola kuulumisia..

"Jaahas kuinkas tänään voidaan?" kysyi neuvolatäti minulta kun istuin tuolille.

Naurahdin.

"Noh aika hyvin oikeastaan." 

Paino oli pudonnut hiukan mutta sehän on normaalia näin raskauden lopussa.

(Kamalaa sanoa lopussa tuntuu että eihän se vielä ole alkanutkaan eli aika on mennyt siivillä) 

Painoa oli kahden viikon aikana lähtenyt 700 grammaa. 

Verenpaine oli 110/70

Virtsa oli puhdas.

HB oli 122 (vaikka en ollut viikkoon syönyt mitään rauta pillereitä) 

SF mitta 33 ja vatsan ympärys 104.. :o

Joka mielestäni on kamalan vähän.. :D 

Kun vertaa aikasempiin raskauksiin. 

Joo tiedän että niihin ei saa verrata koska jokainen raskaus on erillainen mutta

onhan tämä vähän huvittavaa.

Sydämen syke pienellä oli +140 :) <3

Painoa nyt siis koko raskauden aikana on tullut 11kg

Joka on mielestäni ihan tarpeeksi eikä enempää tarvitse tullakkaan.

Eihän sitä enempää voi kerryttääkkään koska kolmen viikon päästä minulla on pieni nyytti täällä kanssani. 

Vauvan liikkeet ovat alkaneet sattumaan todella paljon.

Luulisi että hänellä ei ole enää tilaa liikkua sielä mutta totuus on toinen.

Hän vaihtaa puolta ja vetelee jalkaa ylös ja alas ja kääntää kylkeä. . .

On tämä jännää aikaa.

Todella jännittävää. 

KOHTA HÄN ON TÄÄLLÄ!!! <3

..RV37+6 ja väärät hälyytykset..

Tässä jo muutaman tunnin supistelleena mietin että kuinka usein nainen hakeutuu
"turhaan" synnytyslaitokselle.
Kuinka kauan kotona pitää särkyjä kestää?
Mitä jos supistukset loppuu matkalle?
Mitä jos en erota supistuksia vaikka tavallisista vatsa krampeista..
Tuntuu niin turhalta kun synnärillekin on tunnin matka..
Eihän nää mitään action suppareita olis vaikka supistuksia ovatkin.
Ja aikas kipeitä sellaisia.
Toinen harjoitus supistusten päivä viikon sisään..
Tuliskohan tää kahden viikon päästä..
Meneeköhän kaks viikkoo yli?
Jännää..

..synnytys pelkoa ja pakokauhua..

Sytyttelin kynttilöitä syväpuhdistin kasvoni ja laitoin kasvo naamion kasvoilleni. Otin käteeni ensimmäisen kupillisen imetys teetä ja istahdin sohvalle.
yhtäkkiä päähäni hiipi ajatus että mitä kun oikeasti tulee lähtö synnyttämään..?
Miten minä oikeasti kestän ne kivut ja sen tuskan.
Miten pärjätään kolmen pienen kanssa.
Aikaisemmin olin sitä mieltä että kyllä kaikki sujuu.
Raskaus ja synnytys on luonnollinen asia.
Monet naiset pystuvät siihen ja ovat tehneet.
Kuten itsekkin kaksi kertaa aijemmin. Sehän on vain noin 12h elämästäni (synnytys siis) ja saan kasvattaa kolmannen pienen ihmisen ja valmentaa hänet maailmaan.

Mitä kun kaikki ei sujukkaan kuten suunnittelee?
Pystynkö tähän?
Pystynkö?

..synnytyssairaala kierros..

seison parkki paikalla ja katson järjettömän kokoista Lohjan sairaalaa.
Ei ole mitään muisti kuvaa että mistä ovesta piti sisään mennä vaikka olenkin vähän päälle kolme vuotta sitten sielä synnyttänyt.
Astun sisään ovista ja löydän kyltin joka kertoo synnytys osaston olevan toisessa kerroksessa. Valitsen rappuset hissin sijaan.
Kun astun odotus huoneeseen näen tulevia äitejä jotka pitelevät vatsoistaan kiinni. Jestas minkä kokosia vatsoja siellä olikaan.
Ajattelin kuitenkin että he ovat pidemmillä viikoilla kuin minä.
Mieheni meni käymään vessassa ja minä jäin käytävälle odottamaan.
Edessäni istui minua nuorempi tyttö joka piteli mahastaan kiinni. Hän kertoi olevansa viikolla 35. :o Siinä suu vähän loksahtu auki. Kerroin hänelle ohittaneeni jo viikon 37 että kolmisen viikkoa oli jäljellä vaikka aikasemmat olivatkin tulleet yli aikaisina.
Hän vähän pyötitteli myös silmiään.

Kätilö ohjasi meidät huoneeseen jossa katsottiin dioja synnytys tavoista ja kaikesta muusta tarpeellisesta. Alussa hän pahoitteli kun tämä oli suunnattu ensi synnyttäjille. Mutta ainakin omasta mielestäni synnytykset vedetään niin horroksessa että eihän näistä muistanut paljoa.
Ei kyllä sillon kun ensimmäisen kerran kävin sairaalakierroksella niin tälläisiä dioja näytetty.
Tästä tuli mieleen synnytysvalmennus ilman puuskutuksia ja kuvitteelisia supistuksia.
Sitten kierrettiin osasto joka omasta mielestä oli vieläkin niin vaikeasti suunniteltu että ihan varmasti eksyn.
Kierroksen loputtuaa suuntasin taas rappukäytävään ja huomasin kaikkien muiden kävelevän hisseille.
Onko raskaus nykyään niin raskasta että ei jaksa yhtä kerrosta alaspäin portailla mennä? Olen kuullut että raskaus on sairaus mutta en odottanut sen olevan ihan niiin kamala. Kyllähän raskaus tuo mukanaan ikäviä "sairauksia" kuten issiaksen sun muut liitos kivut, ummetuksen ja peräpukamat sun muut. Mutta eikö siinä kuitenkin ole tärkeintä pitää itsestään huolta?
Ei ajatella asiaa niin että kerätään voimia tekemättä mitään.
Nämä nyt on näitä mun päässä olevia mietteitä.
Eipähän mulla muuta tällä erää .!
Tack och hej!

..37+1 Neuvola kuulumisia..

Supistelut jatkuivat neuvolaan asti.
Noh neuvolassa ne kuitenkin hiljenivät ja rauhoittuvat.
Kaikki kuitenkin valtakunnassa kaikki kunnossa vauva kuitenkin voi syntyä koska vain.
Painoa on tullut koko raskaudessa 11kg ja 900grammaa..
Verenpaine oli 120/73
HB113 (vaikka olen syönyt rautaa)
SF mitta 32.5
Vauvan sydänäänet 140
Vauva ei ollut vielä kiinnittynyt lantioon mutta paikat olivat pehmeät ja auki yhdelle sormelle.
Jotain ne supistukset olivat tehneet.
Huomasin että poikien kanssa paikat pehmenivät vasta juuri ennen synnytystä. Mutta tämähän on jo kolmas lapsi ja kroppa tietää mitä tapahtuu.
Kummassakaan raskaudessa ei kuitenkaan näin kivuliaita harjoitus suppareita ei tullut.
Esikoisen kanssa oli viikolla 39 Supistuksia mutta ne katosivat suihkussa.
Tää on kyl aika jännää.
Varsinkin kun joudun aamut olemaan yksin.
Mistä tiedän milloin on tosi paikka.
Turhaan sitä miehellekkää soittelee että nyt ehkä... Kohta ehkä..
Tänään mennään tutustumis kierrokselle Lohjan synnytysosastolle. Onhan siitä aikaa kun kuopuksen kanssa siellä oltiin.. 
Palaillaan illemmalla.. ;)

..37+1 Huomenta!..

Nää kolmelta heräämiset on tullu nähtävästi tavaksi. Sen jälkeen jään sänkyyn horrokseen makaamaan. Tänään kuitenkin huomasin heräämisen johtuvan kamalasta alavatsa särystä. Aamulla poikia herätettäessäni huomasin kivun aaltoilevan ja oletan niiden olevan supistuksia. Suihkuunkin kun menin en voinut puhelinta jättää yläkertaan kun päässä kulki ajatus "mitä jos". Onneksi on lääkäri heti klo 8 Niin nään onko näistä supistuksista ollut mitään apua.. Suihku kuitenkin lopetti ne kun siellä tarpeeksi kauan seisoi. Palaan asiaan lääkäri reissun jälkeen jos jotain selvis. ;)

..36+6..

Lueskelen toisten äitien blogeja.
Aina kun pääsen synntyskertomukseen muistan että kohta itsekkin sielä ollaan. Unohdan aina sen tosi seikan.. :(

...36+4 ja herätys todellisuuteen...

Ollaan muistutettu poikia tulevasta tulokkaasta.
Yritetty vähän katsoa mitä mieltä he asiasta ovat ja he ovat saaneet kysyä mitä haluavat.
Tähän asti nuorempaa kiinnostaa että mitä vauva osaa tehdä.
"Osaako vauva istua ? Osaako vauva kävellä? Osaako... Osaako?".
Se on tähän asti ollut aina päällimmäisenä että mitäs se vauva osaakaan.

Eilen kuitenkin huomasin vatsani laskeutuneen ja päivittelin asiaa miehelleni.
Tähän vanhempi poikani tokaisi että "Ehkä se vauva syntyy ihan kohta.."
Sanoin hänelle että sitähän se tarkoittaa vauva on nyt lähtö valmiina.
Nuorempi poikani taisi eilen vasta huomata että hei sieltähän oikeasti tulee kohta jotain koska
hän oli koko illan kyljessäni kiinni ja halaili ja pussaili ja silitti poskea.
Syödäkkin piti sylissäni.
Heti kun nousin hän kysyi "ÄITI MINNE SÄ MEEET"
Olihan se hellyyttävää mutta tämä pisti oikeasti mietityttämään että miten vauva arki tulee taas sujumaan.
Täytyy keksiä jokin asia mikä olisi vain minun ja nykyisen kuopukseni.
Että hän muistaisi hänen olevan minulle rakas ja tärkeä.
Olen yrittänyt molempia lapsia vuorotellen viedä metsään kanssani katselemaan luontoa mutta nuorempi pojistani käyttää sen ajan energian purkamiseen.. Eli juoksee edestakaisin.
Esikoiseni taas on sellainen tutkiskelia ja kyselijä tyyppi. :)

Vanhempi poikani taas vaan ihmettelee että miten käy vatsani kun vauva sieltä ulos tulee.
"Tuleehan sun vatsasta sitten taas normaali? Jääkö siihen vielä tollanen pallo? Vai tuleeko siitä ihan pannukakku??"
Nämä kysymyksen vähän aina naurattaa ja vastaaan siitä tulevan tyhjä pussi kun pikkuhiljaa taas pienenee..

Sain varattua aijan synnytyslaitos kierrokselle .
Kätilö puhelimen päässä kysyi monesko synnytys tämä on ja vastasin että kolmas.
Hänen mielestään minun ei tarvitsisi mennä sinne..
Mitenköhän he luulevat että kerran käyneenä muistaisin missä on mitkäkin paikat?
En edes tiedä mistä sinne pääsee.. :D

Sairaalakassikin pitäis pakata. Enpä ole vielä saanut aikaiseksi..
Nyt kun en pidä kiirettä asian kanssa niin ehkä pieni lintusemme sitten tulisi ajallaan.
Olen kuitenkin henkisesti varautunut siihen että hän tulee kaksi viikkoa lasketun ajan jälkeen niinkuin tässä perheessä on tapana. :)