..Toiveita ja odotuksia..

Vaikka tiedän meneväni viikolla 41 asti niinkuin kahdessa edellisessäkin raskaudessa.
Hartain toiveeni on että tämä raskaus loppuisi sponttaaniin synnytykseen.
En halua että käynnistetään.
Koska ensimmäisen kanssa jouduttiin käyttää avaavaa tippaa ja toisen kanssa puhkaistiin kalvot.
Olisi niin kiva lähteä sairaalaan niin että tietää synnyttävänsä.
En ole ainakaan suunnitellut että tulisi lisää lapsia kuin tämä kolmas.
Koska haaveissani minulla olisi kolme lasta..
Toisaalta haaveissani olisi kaksi poikaa ja yksi tyttö. . :D

Tämä on kamalan tunne voimakasta aikaa..
Välillä on olo että tulis jo ja välillä on olo että kumpa se ei tulis vielä.
Olen nyt synnyttänyt niin monta kertaa tämän lapsen että luulisi sen olevan helppo synnytys.
(Unissa siis olen synnyttäny)
Pelkään kuitenkin että tästä synnytyksestä tulee pitkä ja raskas.
Olen kuitenkin kuullut että kolmas lapsi olisi helpoin synnyttää.
Varsinkin jos toinen lapsi on ollut suht helppo.

Odotan niin sitä aikaa kun saan nostaa pikkuisen sängylle viereeni.
Silittää hänen vatsaansa.
Katsoa hänen silmiinsä.
Suudella hänen otsaansa. 

Välillä on kyllä niin turhautunnut olo että tulee ihan ikävä töihin..
Välillä on myös niin yksinäistä että tekisi mieli mennä ulos ja huutaa "ONKO SIELLÄ KETÄÄN"
Mä en tiedä miten selviän.

Asiasta kukka ruukkuun..
Tänään on ollut kovin pirteä olo.
Ainoo vaan että tekee mieli syödä koko ajan ja ihan kaikkee.
Nukuin vain muutaman tunnin mutta olo on mitä mainioin. :)
Tälläistä taas tällä kertaa.. ADIOS!