Sytyttelin kynttilöitä syväpuhdistin kasvoni ja laitoin kasvo naamion kasvoilleni. Otin käteeni ensimmäisen kupillisen imetys teetä ja istahdin sohvalle.
yhtäkkiä päähäni hiipi ajatus että mitä kun oikeasti tulee lähtö synnyttämään..?
Miten minä oikeasti kestän ne kivut ja sen tuskan.
Miten pärjätään kolmen pienen kanssa.
Aikaisemmin olin sitä mieltä että kyllä kaikki sujuu.
Raskaus ja synnytys on luonnollinen asia.
Monet naiset pystuvät siihen ja ovat tehneet.
Kuten itsekkin kaksi kertaa aijemmin. Sehän on vain noin 12h elämästäni (synnytys siis) ja saan kasvattaa kolmannen pienen ihmisen ja valmentaa hänet maailmaan.
Mitä kun kaikki ei sujukkaan kuten suunnittelee?
Pystynkö tähän?
Pystynkö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti