..Vauvan ensimmäinen viikko..

Huomennahan on se päivä kun hän on viikon vanha.
Aika on mennyt nopeasti.
Muistan kun esikoinen syntyi ja minulle sanottiin että eihän ne vauvat tee muuta kuin syö ja nukkuu.
"Aijaa vai?" Ajattelin.
Imetyksestö ei tuolloin tullut mitään kun lapsi vain huusi eikä rauhoittunut ollenkaan.
Ei rinnalle ei syliin ei melkein mihinkään muuhun kun auton istuimeen jos auto oli liikkeessä.
Koliikkia silloin epäiltiin mutta se huutorumba alkoi jo sairaalassa ja kesti yli yhden vuoden ikään asti.
Toinen lapsi oli rauhallisempi mutta hänelle kehkeytyi muutaman viikon jälkeen koliikki mutta se sitten loppui kun aloitettiin ruokien syönti. Rinnalle hän kuitenkin rauhoittui ja imetin häntä 7kk ikään asti.
Tämä kolmas uusi tulokas on oikeasti sellainen mitä minulle joskus kerrottiin vauvojen olevan.
Hän syö ja nukkuu.
Kirjaimellisestti.
Miten pienen ihmisen rytmi voikaan muuttua niin nopeasti.
Tiedän että tässä ehtii tapahtua vielä vaikka ja mitä.
Päivät on toistaiseksi mennyt kolmella hereillä olo hetkenä.
Sitten syödään ja nukutaan.
Kohtahan se meneekin niin että ollaan hereilllä ja nukutaan se kolme kertaa päivässä.

Imetys on lähtenyt sujumaan hienosti.
Kuin luonnostaan.
Kohta kyllä meinaan tutin hänelle keittää koska tuntuu että hän on rinnalla vain rinnalla olon riemusta.
Onhan se ihanaa saada lapsi tyytyväiseksi vain sillä että lykkäät hänelle tissin suuhun. Mutta vaikea siinä on muuta tehdä. Varsinkin kun se rinta on vaan äidillä.

Tässä muutama kuva ensimmäisistä päivistä kotona :

Miten voikaan rakastaa näin pientä ihmisen alkua niiin paljon? <3

Huomenna meillä on ensimmäinen neuvola. :) 

Katsotaan mitä sielä sanotaan. 

P.s. Ainoa haaste mikä tässä päivisin on mikä minulla on kaikkien lapsien kanssa ollut on NAPA!
Vihaan koskea omaan napaan. Vihaan kun joku koskee minun napaani. Vihaan koskea toisten napoihin,
Sit pitäis vielä jonkun napaa putsata päivittäin. HRrrrrrrr. Vaipan vaihdot olen nyt säästänyt aina miehelleni koska huomasin eilen navan olevan lähtövalmiina..